lauantai 8. syyskuuta 2018

Oolongia Mokkamestareilta


Viime viikkoina olen tehnyt useampia teehankintoja enkä ole mistään ehtinyt mitään kirjoittaa! Kaappiin on tullut kiinalaista Jade Snow vihreää teetä ThéHuoneelta, kiinalaista Mao Feng vihreää teetä ja tarjoilukannu brittäisestä verkkokaupasta Wan Ling Tea House ja japanilaista senchaa TeeMaasta. Herkullisia kaikki! Ehkä myöhemmin niistä lisää. Ai niin ja gaiwaniini mätsäävät pikkuruiset kupit TeeMaasta. Nyt gongfu-settini miellyttää silmääni joka tavalla.

Tänään olin kävin Tampereen Mokkamestarit-kahvilassa. Kun paikkaan astuu sisään, vastaan tulvii huumaava vastajauhetun kahvin aromi. Tästä ja paikan nimestä huolimatta siellä on huomattavan laaja irtoteevalikoima. Olen käynyt Mokkamestareilla kerran aikaisemmin ja silloin ostin kotiin vietäväksi "Ystävän tee" -nimistä mansikalla ja aprikoosilla maustettua mustaa teetä. Tykkäsin ja join loppuun nautinnolla.

Tänään join paikan päällä "Päivä teetä" eli White Downy Oolongia. Tee tarjoiltiin kauniissa juoman väriin sopivassa kupissa. Hurahdettuani gongfutteluun ja pikkukuppeihin tämä noin 4-5 desilitran saavi tuntui hulvattoman valtavalta. Yritin sanallistaa miltä tee maistui, ja oikeastaan ainoa mitä tuli mieleen oli hunaja, hunaja ja hunaja. Pehmeää ja kevyttä, tosi mietoa. Hyvää, tosin olisin tykännyt jos olisi ollut vähän paksumpaa ja voimakkaamman makuista. (En voinut olla miettimättä, miltä tämä maistuisi gongfu-haudutettuna. Olisiko maukkaampaa?)

Mukaan ostin kahdenlaista taiwanilaista oolongia. Olen nyt erityisen innostunut tutustumaan erilaisiin oolongeihin, koska gongfu-haudutusta suositellaan erityisesti näihin. Ystävällinen myyjä esitteli minulle eri vaihtoehtoja. Ostin uteliaisuuttani kahdesta eri hintaluokasta, saa nähdä onko merkittävää eroa. Dong ding -oolongista olen aikaisemmin kuullutkin ja olen siinä käsityksessä että kyseessä on arvostettu teelaatu. Meni heti testiin kun pääsin illalla kotiin.

Myyjä kertoi, että Dong ding viittaa teelajikkeeseen ja tämä kyseinen tuote on kevyesti hapetettua, n. 10-20%. Tee on hyvin raikasta ja vihannesmaista, melko lähellä vihreää teetä. Muistuttaa todella paljon vietnamilaista Dalat Hills -oolongia, jota ostin TeeMaan alennusmyynnistä jonkin aikaa sitten. Samaa sarjaa oli myös Tien Guan Jin -oolong, josta sain TeeMaasta kerran näytepaketin. Nämä kaikki ovat siis vihreitä, kevyesti hapetettuja palloksi rullattuja oolongeja. Kaikissa näissä on myös kermaisuutta ja kukkaisuutta.



lauantai 25. elokuuta 2018

Dancong-teemaistelu

Tänään oli taas mielenkiintoinen teemaistelutilaisuus TeeMaassa, aiheena kiinalainen dancong-oolong. Oli hauskaa, että teema oli näin tiukasti rajattu ja tähän valittuun teetyyppiin perehdyttiin perusteellisesti. Maistoimme yhteensä seitsemään eri dancongia ja lisäksi yhtä toisenlaista oolong-teetä.

Oolong-tee yläkäsitteenä on osittain hapetettua teetä. Eli siinä missä vihreä tee on hapettamatonta ja musta tee kokonaan hapetettua, oolong voi olla kaikkea sitä väliltä. Toiset oolongit muistuttavat siis enemmän virheää teetä ja toiset enemmän mustaa teetä. Muita tekijöitä, joissa eri oolong-teet eroavat toisistaan, ovat teen kasvupaikka (maa, alue, korkeus...), teelajike, paahtoaste, muotoilu (esim. osa rullataan palloiksi), mikä osa kasvista poimitaan ja mihin aikaan vuodesta jne. Minulle onkin nopeasti käynyt selväksi, että pelkkä "oolong" ei kerro teestä hirveästi mitään.

Tänään opin: Dancong-oolongin nimi viittaa teepensaslajikkeeseen, jota kasvatetaan Phoenix-vuorilla Guangdongin maakunnassa. Dancong-tee voi olla enemmän tai vähemmän hapetettua ja kevyesti tai raskaasti paahdettua. Lehdet ovat isoja ja ne rullataan pitkulaisiksi kääröiksi. Sekä vähän hapettunut että suurimmaksi osaksi hapettunut dancong haudutetaan lähelle 100-asteisessa vedessä.

Maistoimme seuraavia dancongeja: zhi lan xiang ("orkidea"), da wu ye ("iso tumma lehti"), mi lan xiang ("hunaja-orkidea"), ya shi xiang ("ankan kakka"??) ja mo li hua ("jasmiininkukka"). Nimet viittaavat dancong-pensaan alalajikkeisiin. Kakkaoolongiin olen törmännyt aiemminkin ja ilmeisesti nimen takana on viljelijä, joka on suojellut arvokasta teeviljelmään varkailta levittämällä inhottavia huhuja alueesta. Nämä teet olivat hieman eriasteisesti hapetettuja ja paahdettuja, da wu ye:sta kokeilimme sekä kevyempää että raskaampaa paahtoastetta.

Oltiin joka tapauksessa varsin hienovaraisten erojen äärellä. Näistä mi lan xiang erottui eniten ja oli selvästi muita tummempaa, muuten teet muistuttivat varsin paljon toisiaan. Eroja oli mm. makeudessa, keveydessä, kuivakkuudessa, kukkaisuudessa, pistävyydessä. Tuoksuissa oli jopa enemmän eroja kuin mauissa! Opin myös tähän liittyvän kiinnostavan faktan: kuulemma keväällä poimittu tee on rikkaamman makuista mutta syksyllä poimittu tuoksuu voimakkaammin. Tuoksut olivat joissain tapauksissa myös häkellyttävän erilaisia kuin maut. Tuoksu myös muuttui paljon, kun lehdet olivat märkiä. Suurin osa näistä teistä tuoksui makealle ja kermaiselle, mutta maussa oli enemmän kuivakkuutta ja paahteisuutta. Pidin enemmän ensimmäisistä haudutuksista, jälkimmäiset olivat raskaampia. Dancongien yhteydessä puhutaan paljon kukkaisuudesta, ja kyllä sen näistä maistoi. Ehkä vielä enemmän kukkaisuutta oli tuoksussa kuin maussa.

Viimeisenä joimme hassunnäköistä kakuksi pakattua shui xian -oolongia Zhang pingin kaupungista. Tämä oli kevyttä, paahtamatonta teetä. Ehkä minun makuuni näistä kaikista kukkaisinta ja herkintä, tykkäsin (ironista kyllä, dancong-maistelussa) tästä eniten. Maistelu oli hauska ja hirveän informatiivinen tilaisuus, mutta tämän perusteella dancong ei ole suosikkiteetäni. Nautin, mutten saanut samanlaista mindblown-tunnetta kuin olen viimeaikoina saanut esimerkiksi valkoisesta teestä tai gaba-oolongista. Ehkä dancong tulee teehyllyssäni muotiin joskus toiste.

Kiitos TeeMaa!

keskiviikko 22. elokuuta 2018

Teehurahduksen next level

Jokaisen intohimoisen harrastajan elämässä on kai ollut piste, jonka kohdalla muut ihmiset lakkaavat pysymästä perässä ja omaa puhetta ymmärtävät vain toiset harrastajat. Viime viikkoina teenjuontini on ottanut taas merkittäviä askeleita yhä kauemmas suomalaisesta teepussikulttuurista.

Edellisessä postauksessani linkkasin YouTube-videon, jossa teehifistelijä kertoo, miten huonolaatuisen Bai Hao Yinzhenin erottaa hyvälaatuisesta. Klikkasin sittemmin tämän tyypin YouTube-kanavalle ja löysin kasapäin lisää videoita. Kyseessä on siis brittiläisen Mei Leaf - teekaupan omistaja Don Mei. Videot ovat teknisesti korkealaatuisia ja tyyppi karismaattinen ja viihdyttävä puhuja - jäin aivan koukkuun. Sittemmin olen katsonut tuntikausia näitä videoita ja teeinnostukseni on räjähtänyt muutamassa viikossa aivan uusiin mittasuhteisiin.

Olennaisin näkyvä muutos teenjuonnissani on se, että päähäni on istutettu ajatus gongfu-hauduttamisen tärkeydestä. Kyseessä on siis haudustustapa, jossa olennaista on suuri määrä lehtiä, vähän vettä ja useita haudutuksia (vrt. "länsimainen haudutus" eli teepakettien tyypilliset ohjeet tyylillä 1tl/kuppi ja 3-5 min). Gongfu-haudutus tehdään usein tietynlaisella teevälineistöllä ja siihen voi liittää seremoniallisia elementtejä. Sana ei ole minulle uusi - olen ensimmäisen kerran kuullut asiasta TeeMaan teemaistelussa. Olen kuitenkin aina ennen pitänyt sitä turhana hifistelynä tai jos en turhana niin ainakin liian nörttinä toimintana omassa tavallisen teenjuojan elämässä.

Sittemmin, muun muassa tämän videon myötä, aloin vakavissani kiinnostua aiheesta. Videolla esitetään vertauskuva, että jos gongfu-haudutettu tee on jousiorkesteri, länsimainen haudutus on kuin jousikvartetin yrittäisi saada kuulostamaan samalta vain lisäämällä volyymia. Videon kommenteissa oli myös hauska vertaus liittyen siihen, eikö kallista teetä kannattaisi käyttää säästeliäästi eikä montaa ruokalusikallista per sessio: se on kuin yrittäisi saada "enemmän irti" kalliista viinistä jatkamalla sitä vedellä. Videolla sanotaan myös jotakuinkin että "this is not an extra-geeky super-advanced way of brewing tea, this is THE way of brewing tea." Uppouduttuani internetin teeyhteisön keskusteluihin vaikuttaa siltä, että tästä asiasta ollaan hyvin yksimielisiä. Joten pakko kai sitä on kokeilla!

Aluksi haudutin teen edelleen gongfu-tyyliin nähden hervottoman kokoisissa teepannuissani (0,5-1l), mutta käytin vain vähemmän vettä ja enemmän lehtiä. Pian kuitenkin aloin kaivata enemmän käytännöllisyyttä ja estetiikkaa toimintaani. Niinpä seuraavan kerran TeeMaassa vieraillessani mukaan lähti gongfu-teetarjotin, gaiwan ja sihti. Ostopäätös oli erittäin huolella punnittu: istuin TeeMaassa varmaan monta tuntia teellä, kokeilin eri gaiwaneita käteeni ja vertailin hintoja ulkomaisiin verkkokauppoihin.

 

Gaiwan on siis tuollainen pienehkö kulho, jossa tee hautuu kannen alla. Kun haudutus on valmis, tee kaadetaan tarjoilukannuun (gong dao bei) kannen avulla kuin makaronivesi kattilasta. Tarjoilukannusta tee kaadetaan pieniin kuppeihin ja siten kaikki saavat samanvahvuista teetä. Gongfu-haudutukseen kuuluu astioiden esilämmittäminen ja useimpien teelaatujen kohdalla myös teelehtien huuhtelu ennen ensimmäistä varsinaista haudutusta, ja nämä vedet kaadetaan suoraan teetarjottimelle, jonka rei´istä vesi valuu säiliöön.

"Miksei sitä vettä voi vaan kaataa tiskialtaaseeen?" Voi tietenkin, mutta olen oppinut saamaan suurta esteettistä nautintoa tällaisesta kauniista setistä, jonka äärellä koko homman voi tehdä alusta loppuun. Mätsäävät pikkukupit ja tyyliin sopiva pikkuinen (n. 2-3 dl) tarjoilukannu minulta vielä puuttuvat. Gaiwanin äärimmäisen pelkistetty desing ja yksikertainen käyttötapa viehättävät minua suuresti: ei sihtejä, koristeita, koukeroita eikä edes kahvaa. Vain pieni valkoinen kulho, jonka teenlehdet täyttävät auetessaan.

Ja on kyllä tullut haudutettua hyvää teetä! Ostin kaappiini muutamaa erilaista oolong-teetä, joita on erityisen mukava hauduttaa gaiwanissa, koska lehdet avautuvat näyttävän suuriksi ja niistä on helppo kaataa vesi pois. Vähän on myös vielä totuttelemista: muutaman kerran on tullut myös liian väkevää teetä, kun ei meinaa uskoa että esimerkiksi kymmenen sekunnin haudutus voi hyvin riittää. Parhaat gaiwan-kokemukset ovat toistaiseksi tulleet TeeMaan gaba-oolongista, 50g paketista on nyt noin viikossa juotu suurella nautinnolla jo yli puolet.

Toinen uusi ulottuvuus teenjuonnissani on kiinnostus ulkomaisiin verkkokauppoihin ja internetin kansainvälisiin teeyhteisöihin. Suomalainen teeskene taitaa olla olemattoman pieni tai ainakaan ei kovin näkyvästi esillä internetissä, mutta englanninkieliset sivustot keräävät yhteen paljon ihmisiä ympäri maailman. Siinä vaiheessa kun etsin tietoa esimerkiksi siitä, mitä eroa on dancong- gaba- ja tie guan jin -oolongeilla (vastaus: ovat täysin eri asioita), minun on turha olettaa että tavalliset teetä juovat ystäväni ymmärtävät mistä puhun.

tiistai 31. heinäkuuta 2018

Valkoinen tee x 3

Baihao Yinzhen
Bai Mu Dan
Olen jo pitkään kaipaillut valkoista teetä teehyllyyni. Viimeistään pääkaupunkiseudulle muutettuani ja löydettyäni kaikki lukuiset teen erikoisliikkeet olen maistellut kaikenlaisia korkealaatuisia vihreitä ja mustia teelaatuja, mutta valkoista teetä ei ole ollut varastossani kuin hetkellisesti maustettuina sekoituksina. Viimeinen tarvittava kipinä valkoiseen teehen tutustumiseen oli se, kun kysyin ystävältäni, mitä teetä saisi olla, ja tämä toivoi valkoista, eikä minulla ollut tarjota. Lisäksi teekauppa.fi oli juuri lähettänyt uutiskirjeen, jossa kerrottiin kaiken valkoisen teen olevan -15% alennuksessa. Tilasin sitten saman tien kolmea eri laatua maisteltavaksi: Baihao Yinzhen, Bai Mu Dan ja Silver Pearls.

Selvästi kalleinta oli Baihao Yinzhen eli Hopeaneula. Tätä teetä kuvaillaan useissa lähteissä kaikkein arvokkaimmaksi ja korkealaatuisimmaksi valkoiseksi teeksi. Katsoin aiheesta myös mielenkiintoisen videon, jossa teeasiantuntija kertoo, miten voi silmämääräisesti tunnistaa laadukkaan yinzhenin vähemmän laadukkaasta. Tämän tee valmistetaan aukeamattomista lehtinupuista, ja ilmeisesti on tärkeää poimia nuppu juuri oikealla hetkellä: niin että se on tarpeeksi iso, mutta ei vielä avautunut. Kriittistä on myös oikeat ilmasto-olosuhteet: paras tee poimitaan kuivana ajanjaksona, kun taas sateiden jälkeinen kosteus laskee teen laatua. Kevään ensimmäinen poiminta on arvokkaampi kuin myöhempi (tämä taitaa tosin olla totta kaikkien teelaatujen kohdalla?). Poimimisen jälkeen tee nuudutetaan auringossa, ja myös tämä vaihe tulee olla juuri oikean pituinen, ettei tee hapetu liikaa. Ja kaiken tämän tuo videon teenörtti osasi todeta vain lehtiä katsomalla. "Tämä tee on poimittu juuri oikeaan aikaan, mutta päivä on ollut liian kostea." "Tämä on poimittu kesällä." "Tämä on poimittu liian myöhään." Vaikuttavaa.

Ilokseni teekauppa.fin Baihao Yinzhen on videolla listattujen tuntomerkkien perusteella oikein laadukasta. Väri on vaalea ja lehdet ovat tuuhean karvan peitossa. Haudutin kupillisen teetä noin kahdesta teelusikallisesta lehtiä, ja on kyllä todella hyvää! Mietoa, pehmeää, makeahkoa. Raikasta kuin mikä. Jossain sanottiin viljaiseksi, kuvaa ihan hyvin. Sen jälkeen olen hauduttanut lehtiä uudestaan ja uudestaan, en edes pysy laskuissa kuinka monta kupillista olen juonut, ja aina vaan makua irtoaa.

Karvan hämmästyttävä määrä
Seuraavaa laatuluokkaa edustaa Bai Mu Dan eli Valkoinen pioni. Tämä nimi on tullut vastaan monesti, ilmeisesti kyseessän on kaikista yleisin valkoinen tee. Tätä join eilen iltateeksi ja oli käsittämättömän hyvää. Olin keittänyt ison pannullisen, mutta maistelin silti jokaista kulausta pitkästi ja nautiskellen. Vaikea sanoa, huomaako näissä laatuluokissa eroja ja millaisia, kun en ole juonut samaan aikaan. Kovin dramaattisia eroja ei ainakaan ole, joten jos haluaa säästää, suosittelen ainakin teekauppa.fin valikoimasta näistä kahdesta Bai Mu Dania: ei jää kaipaamaan mitään. Nam.

Näistä edullisinta teetä, palloiksi käärittyä Silver Pearlsia, en ole vielä päässyt maistamaan. Tarkoitus oli, mutta kun tuosta yinzhenistä vain irtoaa ja irtoaa edelleen hyvää teetä, niin juodaan nyt sitä sitten. 

Silver Pearls

maanantai 23. heinäkuuta 2018

Maitotee


Ostin ehkä 1½-2 vuotta sitten 200g jättipakkauksen Twiningsin English Breakfast -irtoteetä. Ajattelin, että on aina hyvä olla varastossa konstailematonta, maustamatonta mustaa tavisteetä. Aluksi ostos vähän kadutti, sillä teestä tuli aina liian vahvaa ja parhaimmillaankin jotenkin tympeän kovaa. Tee roikkui kaapissa melko koskemattomana pitkään, kunnes tajusin lisätä siihen maitoa. Jo alkoi maistua! Brittiläinen teekulttuuri ei ollut minulle erityisen tuttua ja varsinkin maidon ja teen sekoittaminen oli tuntunut vähän kummalta ajatukselta. Suosittelen lämpimästi jokaista teenjuojaa kokeilemaan, jos on vielä vieras alue!

Juttu on vain niin, että mihin tahansa teelaatuun maito ei sovi. Teen pitää olla vahvaa. Vihreään teehen en suosittele sotkemaan (poikkeuksena maitoon tehty matcha, sain juuri viime viikolla nauttia maistuvan annoksen), eivätkä kaikki mustatkaan teet toimi tässä. En ole myöskään toistaiseksi nähnyt kovin montaa sellaista toimivaa yhdistelmää, jossa maito sekoitettaisiin johonkin maustettuun mustaan teelaatuun. Yksi vahvasti pippurilla, kardemummalla ym. maustettua sekoitus tulee mieleen, oli hyvää! Kaikissa pippurisissakaan sekoituksissa itse tee ei kuitenkaan ole tarpeeksi vahvaa tai sen osuus sekoituksesta ei ole riittävä. Maidon miedontava vaikutus on niin hallitseva, että suurimmassa osassa tapauksia herkkä tee jää pahasti jalkoihin. Itse valmistan maitoteeni niin, että laitan tuplamäärän vahvaa mustaa irtoteetä vajaaseen kupilliseen vettä ja haudutan melko pitkään (5-6 minuuttia). Vasta sitten se on minun makuuni tarpeeksi vahvaa, että se kestää maitotilkan menettämättä makuaan. Vielä kun lisää hunajaa niin juoma vastaa vaikutukseltaan lämmintä kaakaota. Herkullista!

Maitotee sopii kieltämättä erityisen hyvin aamuun. Vahva, kofeiinipitoinen juoma herättää ja maitoa on mukava nauttia ruuan yhteydessä. Maitoteetä ei varsinaisesti tee mieli juoda montaa kupillista putkeen eikä sitä ole erityistä syytä hauduttaa pannussa, joten kerta-annos sopii hyvin aamukiireeseen. Maito myös jäähdyttää teen nopeammin juotavaksi.

Tämän opittuani 200 gramman teepakkaus alkoikin kulua vauhdilla ja on kohta juotu. Twiningsin English Breakfast on ollut tähän tarkoitukseen erittäin toimiva, mutta en silti mielelläni osta samaa teetä uudestaan, varsinkaan noin suurta määrää. Mieluummin kokeilen jotain uutta ja annan mahdollisuuden uudelle suosikille löytyä. Siksi tänään kävin Stockmannin Herkun irtoteetiskillä ja pyysin saada tujuinta mustaa teetä mitä löytyy.

Herkusta sananen. En ole ennen käynyt siellä ostoksilla, ja olin varsin vaikuttunut valikoimista! Valtava määrä pussiteetä, varmiita irtoteepaketteja (kaikenlaisissa kauniissa rasioissa) ja lisäksi kattava irtoteetiski, josta saa ostaa minkä tahansa määrän haluaamaansa teetä. Hinnat olivat kohtuullisia. Täydellinen paikka hakea maisteltavaksi uusia makuja. Irtotee pakattiin paperipussiin, jonka pohjaan lätkäistiin samanlainen punnitustarra kuin hedelmätiskillä, eli varsin vaatimaton paketti, mutta eipä se mitään haittaa. Ostin "Helsinkiteetä" eli jotain marja-kukka-vanilja -sekoitusta ja Ceylon Orange Pekoe -nimistä teetä maitoherkkujani varten. Helsinki-sekoitusta en vielä maistanut, mutta vaistosin potentiaalin jääteehen, joten laitoin kylmähaudutuksen jääkaappiin tekeytymään, sitä odotellessa.

Ceylon Orange Pekoe maitoon sekoitettuna vastasi odotuksia! Erittäin toimiva, maistuva kupponen. Ehkä jopa parempaa kuin Twinings! Vähintäänkin mukava saada vaihtelua. Kuivissa teenlehdissä on jännä kaakaomainen ja paahteinen tuoksu, ja sen tunnistaa myös haudutetusta juomasta. Täytyy kokeilla tätä myös ilman maitoa.

Maitotee. Ehdottomasti mahdollisuus. 

tiistai 17. heinäkuuta 2018

Teetä mukaan


Minulla on usein teetä mukanani. Yleensä juon kotona aamuteen ja pakkaan lähtiessä mukaan vielä toisen mukillisen. Tapa alkoi kun sain eräästä kahvilasta kaupanpäällislahjaksi muovisen takeaway-mukin (kuvassa vasemmalla). Seuraavaksi sain myöskin lahjaksi metallisen termosmukin. Oikeanpuoleisin on uusin ostokseni, lasinen teepullo.

Kaikenlaisia kestokuppeja myydään joka kahvilassa. Niiden yhteinen piirre on se, että yksikään ei ole täysin vesitiivis, eli mukia on pakko pitää koko ajan pystyssä. Olen pitkään miettinyt, että miten vaikeaa voisi olla suunnitella kestomuki, jonka suun saa tiivisti suljettua? En voi ymmärtää. Seuraava vaihtoehto sitten yleensä on termospullo, jonka kyllä voi heittää reppuun, mutta joka pitää veden niin kuumana, että suoraan pullosta voi juoda vasta monen tunnin kuluttua. Joissain tilanteissa tämä ominaisuus on plussaa, varsinkin jos pystyy suunnittelemaan seuraavan teehetkensä selvästi myöhemmäksi.

Näiden kahden mukin kanssa olen harjoittanut välillä tällaista rutiinia: muovimukiin tee jonka aikoo hörpätä saman tien ja metalliseen mukiin teetä iltapäivää varten. Jälkimmäisessä lähes 100-asteinen vesi jäähtyy juotavaksi noin neljässä tunnissa. Toinen tapa on hauduttaa tee jossain toisessa astiassa ja kaataa se termosmukiin valmiiksi jäähtyneenä. Pitkään olin tyytyväinen näihin välineisiin, mutta tässä kevään mittaan olen alkanut huomata, miten molemmista mukeista irtoaa jotain makua teehen. Sivumaku tuntuu olevan sekoitus  muovia ja vanhoja teitä, joiden aromit eivät ole kunnolla irronneet tiskissä vaan ajan kuluessa kasaantuneet. Se ei liikaa häiritse, jos juo jotain voimakkaasti maustettua teetä, mutta hienommat ja herkemmät teet menevät ihan pilalle. Ja viimeistään, kun helteellä otin mukaan pelkkää kylmää vettä termosmukissa, huomasin kuinka paljon makua todella irtoaa. Hyi. Voihan näitä vielä koittaa puhdistaa, mutta taidan vain hyväksyä, että nämä paljon palvelleet mukit ovat tulleet tiensä päähän.

Sen sijaan olen aivan haltioissani tästä uudesta teepullostani, jota olen käytellyt noin viikon verran. En edes tiennyt moista tuotenimeä olevan olemassa, mutta kun sen hoksasin niin johan löytyi sitä mitä etsinkin. Tässä on kaikki mitä voin matkamukiltani kaivata.

1) Korkki on tiivis
2) Lasi puhdistuu kunnolla eikä siitä irtoa makua
3) Pullossa on kaksi kerrosta, joiden väliin jäävä ilma eristää sen verran, ettei juoma heti jäähdy, muttei myöskään tarvitse odotella tuntikausia (tosin kuten todettua kunnon termospullollekin on oma paikkansa)
4) Mukana tuli pulloon sopiva haudutin, joka on helppo irrottaa ja puhdistaa. Pulloa voi käyttää kokonaan ilman haudutinta (niin että kaataa valmiin teen toisesta astiasta), tai niin että ottaa sen pois kun tee on valmista, tai niin että heittää ei-kitkeröityviä teelehtiä suoraan pulloon ja juo teetä siivilän läpi.
5) Ihan tyylikäs desing

Ostin pullon shytobuy-verkkokaupasta vertailtuani huolella eri vaihtoehtoja ja hintoja. En ihan ymmärrä miksi teepullo on myynnissä tuolla, sillä kaupassa ei myydä mitään muuta teeaiheista, vaan kaikkia mahdollisia terveystuotteita emätingeelistä jalkasienivoiteeseen. Tavallaan olisin mieluummin tukenut jotain teeliikettä, mutta kun kiinnostavin tuote ja paras hinta kohtasivat niin ei kai siinä sitten mitään. Kaupan pisteet kyllä laskivat, kun ensin lähettivät minulle vain kasan lasinsiruja. Reklamaation käsittely oli kuitenkin nopeaa ja sain uuden tuotteen tilalle, joten annetaan nyt sitten anteeksi. Koitan nyt kuitenkin noudattaa erityistä varovaisuutta tämän pullon kanssa, että pysyisi yhtenä kappaleena nyt.

keskiviikko 13. kesäkuuta 2018

Jättitee eli Taiping Houkui (TeeMaa)


Muutama viikko sitten ostin TeeMaasta ehkä jännittävintä teetä ikinä, nimeltään Taiping Houkui. Olin katsellut tätä parissa verkkokaupassa jo jonkin aikaa ja oli pakko päästä vihdoin kokeilemaan. Jättikokoiset lehdet ovat todella näyttäviä ja herättävät väkisin uteliaisuuden. Nyt ollaan tultu todella kauas teepussien teepölystä. Tarjolla oli kahta laatuluokkaa, tavallista ja premiumia, ja ostin edullisempaa. Tee on tämän kevään satoa. Ohjeeksi sain, että lehdet voi laittaa sellaisenaan kuppiin, eikä niitä tarvitse ottaa pois.

Tee myytiin paperipussissa, johon oli vain käsin kirjoitettu nimi, mutta Teemaan nettisivut kertovat tästä teestä seuraavaa:

Mahtavankokoisista, luonnostaankin suurista mutta erikseen vielä litistetyistä lehdistä koostuva Taiping Houkui on yksi Anhui-maakunnan legendaarisista teelaaduista. Perusluonne on herkkä muttei ohut, ja aavistuksen makeassa maussa on herkullista voinkaltaisuutta.

Haudutus: 2–3 g (20–30 lehteä)/2 dl, 80–95 °C, 3–5 min

Luin tämän kuvauksen vasta nyt, jonkin aikaa jo maisteltuani. Lehtiä ja vettä olen laittanut summanmutikassa vaihtelevia määriä, mutta en varmasti kolmeakymmentä lehteä kahta desiä kohti.

Tee on todella hennon väristä ja tuoksuista. Tällainen hyvin kirkas juoma on minusta aika elegantin ja miellyttävän näköistä. Myös maku on hyvin mieto ja kevyt, raikas ja vehreä. Makea? No ehkä aavistuksen, ei kyllä tullut itselle ensimmäisenä mieleen. Ajattelin, että pikemminkin kuivahko. Pehmeä sellaisella tahmealla tavalla, että maku jää viipyilemään kielen pintaan. Kitkeryyttä ei ole häivääkään. Pannun pohjalle jääneet viimeiset maistiaiset, jotka pisimpään hautuivat suhteellisesti suurimmassa lehtimäärässä, olivat keränneet jonkin verran happamuutta (en tykännyt, laimensin), mutta pistävää kitkeryyttä ei vain irronnut. Toinen haudutus oli aika mauton, ainakin nyt tällä systeemillä, jossa lehtiä on n. 5 per 2dl ja ensimmäisessä haudutuksessa lehdet lilluivat vedessä jäähtymiseen asti.

Varsin hyvää teetä, mutta suurin nautinto ja elämys on visuaalinen: valtavat lehdet ovat kiehtovia ja kirkas juoma tuntuu hienostuneelta. Maku on hyvä, muttei erityisen mieleenpainuva. 4/5.


Oolongia Mokkamestareilta

Viime viikkoina olen tehnyt useampia teehankintoja enkä ole mistään ehtinyt mitään kirjoittaa! Kaappiin on tullut kiinalaista Jade Sno...