perjantai 30. marraskuuta 2018

Teetä mukaan, osa 2

Kirjoitin heinäkuussa takeway-teestä ja uudesta lasisesta teepullostani. No, sitä iloa ei kestänyt kauaa. Ensinnäkin käytettyäni pulloa pari kuukautta minusta alkoi tuntua, että korkin muoviosaan jäi kuitenkin tuoksuja, jotka mahdollisesti vaikuttivat teen makuun. Käytin pullon tiskikoneessa, koska ohjeissa sanottiin sen olevan ok, mutta korkki ei kestänyt sitä, vaan puinen koriste irtosi ja jäljelle jäi muoviosa. Homma kuitenkin vielä toimi normaalisti, kunnes joku kerta tiskatessa pullo kolahti johonkin ja suuaukosta irtosi pieni pala, eikä sen jälkeen pulloa ole voinut pitää kuin pystyasennossa. Tavallisena takeway-kuppina koko ajan kädessä pitäen tämä pullo ei toimi hirveän hyvin: pullo täynnä teetä on aika raskas ja koska kaksinkertainen lasi pitää lämpöä aika hyvin, teetä pääsee juomaan vasta kanniskeltuaan sitä hyvän aikaa ympäriinsä.

Olin pitkään ilman päivittäistä matkateetäni, kunnes viikko sitten päätin antaa mahdollisuuden perinteisemmälle kestomukille. Kaikenlaista kuppia myydään kyllä joka kahvilassa ja marketissa ja kioskissa, mutta minä olen kokemuksen kautta tullut näissä erittäin nirsoksi, lähinnä materiaalin suhteen. Uusin ehdokas on valmistettu jonkinlaisesta bambu/maissi-ekomateriaalista. Mukissa tee ei ole kosketuksissa minkään muovisen kanssa. Ainoastaan suuaukon päällä on tuollainen silikoninen tulppa, jonka senkin saa kokonaan irroitettua halutessaan. Ostin mukin TeeMaan myymälästä. Vakuutuin tyylikkäästä ulkomuodosta ja siitä, että mukissa ei ollut minkäänlaista ominaistuoksua. Lisäksi materiaali on tosi kevyttä.


Toistaiseksi olen ollut tyytyväinen. Huomioitavaa on, että materiaali ei pidä lämpöä erityisen hyvin, mikä tarkoittaa kahta asiaa: kuppi on tosi lämmin käsissä ja tee kannattaa juoda aika nopeasti. Toinen tärkeä oivallus, joka minun muuten olisi varmaan kannattanut tehdä myös aikaisempien systeemieni kanssa: mukin pitää antaa kuivua kunnolla! Eli kun tee on aamulla hörpitty junassa ja tyhjä kuppi kulkee mukana koko päivän, kannattaa ehdottomasti antaa sen kuivua ilman kantta, jos mahdollista. Koska jos näin ei toimi, tyhjässä kupissa hautuu kummallisia hajuja, jotka eivät lähde pelkästään pesemällä, vaan vasta kun muki on loppuun asti kuivunut.

Palaaminen teetermoksesta yksinkertaiseen kestokuppiin tuntuu hyvältä idealta juuri nyt muutenkin. Vaatiessani teeltäni aikaisempaa parempaa laatua olen kiinnittänyt huomiota myös siihen, miten teen maku muuttuu, kun se seisoo. Varsinkin erityisen herkät ja kevyet teet menettävät paljon raikkauttaan, jos niitä varastoi termarissa tunteja ennen juomista. Näin ollen ei minulla enää ole erityistä tarvettakaan suurikokoiselle ja lämpöä pitkään ylläpitävälle pullolle. Sen sijaan järkevämmältä tuntuisi pitää mukanaan teenlehtiä ja hauduttaa niitä päivän mittaan suoraan omaan mukiin, jos vain saa jostain kuumaa vettä käyttöönsä. Näin jo silmissäni sen, miten joku päivä vielä kannan termoskannussa kuumaa vettä mukanani, jotta voin laittaa omat teeni hautumaan kun haluan.

Tähän liittyen myös mukin nopealla jäähtymisellä on etunsa. Olen muutaman kerran haudutellut matkateeni niin, että valitsen tarpeeksi suurilehtisen teen, laitan lehdet mukin pohjalle ja jätän sinne. Kun lämpötila tippuu tarpeeksi nopeasti, tee ei haudu liikaa ja siitä irtoaa makua vielä toiseen kierrokseen. Kokonaisissa, vapaasti mukissa laajenevissa lehdissä on jotain todella esteettistä ja tyydyttävää.

perjantai 26. lokakuuta 2018

Guzhang Mao Jian (Teepolku)

Tykkään aikani kuluksi selailla teekauppojen nettisivuja. Kun oma harrastus on lähellä sydäntä, siitä nauttii kaikissa muodoissaan. Teen hauduttaminen ja mieluisten tarvikkeiden käyttäminen on itsessään rentouttavaa, vaikka ei edes joisi itse valmista juomaa vaan tarjoilisi sen toiselle. Teehuoneissa ja viihtyisissä kahviloissa käyminen on oma elämyksensä. Teen valmistukseen ja historiaan liittyvä tieto on kiehtovaa. Hautuneet lehdet ovat kauniita ja niitä on hauska tutkia. Netissä surffailemalla törmää kaikenlaiseen jännään teekulttuuriin. Toisaalla on todella yli hilseen menevä nörtteily ja naurettavan kalliita tarvikkeita ja teelaatuja, toisaalla houkuttelevilla kuvauksilla kuorrutettua halpatavaraa. Jostain syystä minusta on hirveän hauskaa vertailla eri brändejä ja sitä, mihin kohtaan tätä janaa ne profiloituvat.

Yksi kiinnostava suomalainen teekauppa, jonka sivuilla olen viettänyt tuntikausia ostamatta ikinä mitään, on turkulainen Teepolku. Näiden sivut herättävät mielenkiinnon, koska imago on todella pro. Valikoima vaikuttaa todella tarkkaan mietityltä. Jokaisesta teestä on tyylikkäät kuvat ja kuvaukset, eikä yhdenkään hinta ole erityisen halpa. Maustettuja teelaatuja on hyvin vähän ja niissäkin muutamassa on esimerkiksi aitoja jasmiininkukkia eikä keinotekoisia aromeja. Meininki on siis sama kuin helsinkiläisessä TeeMaassa, joka ei laadussa petä koskaan. En asu Turussa, joten välttääkseni postikulut olen suosinut näitä pk-seudun teepaikkoja. Voi sitä silti selailla nettisivuja ja ihailla niistä huokuvaa asiantuntemusta.

Sain tässä muutamia viikkoja sitten suureksi ilokseni kuitenkin lahjaksi kaksi Teepolun teetä, ja pääsin testaamaan, onko laatu yhtä korkea kuin mitä sivujen perusteella voisi odottaa. Tänä iltana gaiwanissani hautuu kiinalainen vihreä tee Guzhang Mao Jian. Nettisivuilla teestä kerrotaan enemmänkin mutta paketissa lukee näin:

Guzhang Mao Jian on Hunanin maakunnassa Kiinassa tuotettava hieno vihreä teelaatu. Tämä poiminta on kerrassaan upea. Siinä on esillä kukkaisuutta, vegetaalisuutta ja hentoja eksoottisia hedelmäisiä sävyjä.

Tee on todella herkullista. Tämä on kiinalainen tee, mutta maku muistuttaa minua todella vahvasti japanilaisesta senchasta. Merellinen, pinaattinen. Hyvällä tavalla järeä, sellainen kunnon vahva maku, vaikka haudutan tätä ehkä kymmenen sekuntia per kerta (niin että astiasta ehkä 1/3 lehteä ja loput vettä). Kuvauksen kukkaisuutta, paahteisuutta tai hedelmiä en erityisesti maista, mutta tuon vegetaalisuuden voin allekirjoittaa. (Lauseen "poiminta on kerrassaan upea" merkitys ei minulle ihan aukea. Viitataanko sillä siihen, että lehdet on poimittu varhain ja tarkkaan? Miksei siinä lue niin?) Väri on kauniin vaalea, mikä miellyttää silmääni: kaunein teejuoma on mielestäni joko hennon vaaleankeltaista tai sitten sellaista häkellyttävän kirkkaan vihreää, jollaista japanilainen tee välillä on.

(Toinen lahjateeni on Zheng Yan Qi Lan, josta olen myös pitänyt paljon. Sitä ei ole kupissa tänä iltana, joten ei ole antaa yksityiskohtaisempia makuhavaintoja tällä kertaa.)

Seuraan Teepolkua Facebookissa ja sitä kautta sain tietää, että ovat juuri avanneet myymälän yhteyteen teehuoneen. Pitääpä poiketa, jos tulee Turussa käytyä.

 

keskiviikko 17. lokakuuta 2018

Kaksi maistelua: korealainen ja oolong

Viime viikonloppuna minulla oli mahdollisuus osallistua TeeMaassa kahteen teemaistelutilaisuuteen! Lauantaina maisteltiin korealaista teetä ja sunnuntaina oolong-teetä. Tunnelma oli kiireetön ja rento, tee oli hyvää ja taas tuli paljon opittua uutta.



Korealainen maistelun ensimmäinen tee oli Jungjak eli "keskikokoinen varpunen." Korealaisia teelaatuja ovat myös "iso varpunen" ja "pieni varpunen", joista isompi poimitaan myöhemmin keväällä. "Semivarpunen" asettuu sitten näiden väliin. Mitä pienempi varpunen, sitä arvokkaampaa teetä. Lauantainen varpunen oikein hyvää ja maukasta. Ilman parempaa tietoa olisin luullut sitä japanilaiseksi senchaksi: herkullinen umami maistui tässä erityisesti ensimmäisessä haudutuksessa vahvana. Koreassa teetä sekä paahdetaan että höyrytetään, eikä valmistaja välttämättä kerro omia tuotantomenelmiään, mutta tämän teen teemestari epäili höyrytetyn. Kävisi järkeen ja selittäisi, miksi tästä tuli niin vahvasti mieleen japanilainen tee.

Seuraava tee oli Ujeon, jonka nimi tarkoittaa "ennen sadetta." Nimi viittaa "viljasateet"-nimiseen kalenterijaksoon, jota ennen tee poimitaan. Tämä oli hyvin varhaista poimintaa, vielä "pientä varpustakin" aikaisempaa. Omaan makuuni tämä oli turhan kevyttä ja muistutti paljon edellisen teen kolmatta haudutusta.

Kolmantena meille tarjoiltiin todellista luksusteetä nimeltä Hwahu, jonka hinta on kaksi euroa per gramma. Tästäkin olisi kuulemma vielä hienompi versio, josta saisi maksaa 3e/1g. Hinta selittyy vielä varhaisemmalla poiminnalla ja äärimmäisen pienellä tuotantoerällä. Lehdet olivat hämmästyttävän pieniä! Maku oli todella vivahteikas ja tasapainoinen. Mielenkiintoni heräsi, mutta elämys ei ollut niin ikimuistoinen, että missään nimessä ostaisin tätä tuolla hinnalla kotiin. Erittäin hyvä tee joka tapauksessa.
Hwahu
Neljäs tee oli punaista (eli mustaa, siis täysin hapetettua) teetä, Hadong Red. Olen juonut monia TeeMaan kiinalaisia punaisia teitä, ja tässä oli tietenkin paljon samaa. Tässäkin oli mielestäni häivähdys senchamaista umamia, mikä oli yllättävää. Todella herkullinen tee, valitettavasti myös aika kallis, 14,90e/40g. Ostin kotiin entuudestaan hyväksi havaittua kiinalaista punaista teetä "Tuulenhenkäys" 8,20e/50g, niin raaskii juodakin. Joku toinen kerta palaan kyllä vielä tuohon korealaiseenkin, jäi mieleen.
Lopuksi joimme vielä kaksi kupillista punaista matchaa: ensin sellaisenaan ja sitten sokerisena maitoon sekoitettuna. Naturel-versio oli lähinnä vähän hassua, vähän kuivakkaa mustaa teetä. Mutta lattesekoitus oli elämys! Todella makeaa ja koukuttavaa, kuin täydellinen kaakao mutta hienostuneempi. Namnamnam.

HERKKU




Oolong-maistelussa tarjoiltiin kuutta teetä: Everspring, Da Hong Pao, Dancong Da Wu Ye, Dongfang Meiren (Oriental Beauty), Bai Ji Guan ja Ruby Gaba. Näistä muutama olikin jo minulle enemmän tai vähemmän tuttuja: puolia olin maistanut ja kaikista muista paitsi Bai Ji Guanista kuullut. (Teetietämykseni kasvaa kiihtyvää vauhtia hurahduksen syvetessä...) Nämä teet olivat eritasoisesti hapettuneita ja paahdettuja, osa pallolle rullattuja ja osa pitkulaisina lehtinä. Oolong-teet poimitaan yleisesti myöhemmin kuin vihreät teet, koska suhteellisen suuret lehdet ovat haluttuja.

Näistä kotiin vietäväksi tarttui mukaan pussillinen Oriental Beautya, jota maistoin ensimmäistä kertaa. Tämän teen erityispiirre on se, että kokonaisten lehtien seassa on kärkisilmuja, mikä on oolong-teelle epätavallista. Mielettömän hunajainen maku, todella makea. Sain eläväisen mielleyhtymän Lahdessa sijaitsevan Popot-ravintolan jälkiruokaviiniin, joka on kuin juoksevaa hunajaa. Ja siis todella hyvällä tavalla. Mmmmm.

lauantai 8. syyskuuta 2018

Oolongia Mokkamestareilta


Viime viikkoina olen tehnyt useampia teehankintoja enkä ole mistään ehtinyt mitään kirjoittaa! Kaappiin on tullut kiinalaista Jade Snow vihreää teetä ThéHuoneelta, kiinalaista Mao Feng vihreää teetä ja tarjoilukannu brittäisestä verkkokaupasta Wan Ling Tea House ja japanilaista senchaa TeeMaasta. Herkullisia kaikki! Ehkä myöhemmin niistä lisää. Ai niin ja gaiwaniini mätsäävät pikkuruiset kupit TeeMaasta. Nyt gongfu-settini miellyttää silmääni joka tavalla.

Tänään olin kävin Tampereen Mokkamestarit-kahvilassa. Kun paikkaan astuu sisään, vastaan tulvii huumaava vastajauhetun kahvin aromi. Tästä ja paikan nimestä huolimatta siellä on huomattavan laaja irtoteevalikoima. Olen käynyt Mokkamestareilla kerran aikaisemmin ja silloin ostin kotiin vietäväksi "Ystävän tee" -nimistä mansikalla ja aprikoosilla maustettua mustaa teetä. Tykkäsin ja join loppuun nautinnolla.

Tänään join paikan päällä "Päivä teetä" eli White Downy Oolongia. Tee tarjoiltiin kauniissa juoman väriin sopivassa kupissa. Hurahdettuani gongfutteluun ja pikkukuppeihin tämä noin 4-5 desilitran saavi tuntui hulvattoman valtavalta. Yritin sanallistaa miltä tee maistui, ja oikeastaan ainoa mitä tuli mieleen oli hunaja, hunaja ja hunaja. Pehmeää ja kevyttä, tosi mietoa. Hyvää, tosin olisin tykännyt jos olisi ollut vähän paksumpaa ja voimakkaamman makuista. (En voinut olla miettimättä, miltä tämä maistuisi gongfu-haudutettuna. Olisiko maukkaampaa?)

Mukaan ostin kahdenlaista taiwanilaista oolongia. Olen nyt erityisen innostunut tutustumaan erilaisiin oolongeihin, koska gongfu-haudutusta suositellaan erityisesti näihin. Ystävällinen myyjä esitteli minulle eri vaihtoehtoja. Ostin uteliaisuuttani kahdesta eri hintaluokasta, saa nähdä onko merkittävää eroa. Dong ding -oolongista olen aikaisemmin kuullutkin ja olen siinä käsityksessä että kyseessä on arvostettu teelaatu. Meni heti testiin kun pääsin illalla kotiin.

Myyjä kertoi, että Dong ding viittaa teelajikkeeseen ja tämä kyseinen tuote on kevyesti hapetettua, n. 10-20%. Tee on hyvin raikasta ja vihannesmaista, melko lähellä vihreää teetä. Muistuttaa todella paljon vietnamilaista Dalat Hills -oolongia, jota ostin TeeMaan alennusmyynnistä jonkin aikaa sitten. Samaa sarjaa oli myös Tien Guan Jin -oolong, josta sain TeeMaasta kerran näytepaketin. Nämä kaikki ovat siis vihreitä, kevyesti hapetettuja palloksi rullattuja oolongeja. Kaikissa näissä on myös kermaisuutta ja kukkaisuutta.



lauantai 25. elokuuta 2018

Dancong-teemaistelu

Tänään oli taas mielenkiintoinen teemaistelutilaisuus TeeMaassa, aiheena kiinalainen dancong-oolong. Oli hauskaa, että teema oli näin tiukasti rajattu ja tähän valittuun teetyyppiin perehdyttiin perusteellisesti. Maistoimme yhteensä seitsemään eri dancongia ja lisäksi yhtä toisenlaista oolong-teetä.

Oolong-tee yläkäsitteenä on osittain hapetettua teetä. Eli siinä missä vihreä tee on hapettamatonta ja musta tee kokonaan hapetettua, oolong voi olla kaikkea sitä väliltä. Toiset oolongit muistuttavat siis enemmän virheää teetä ja toiset enemmän mustaa teetä. Muita tekijöitä, joissa eri oolong-teet eroavat toisistaan, ovat teen kasvupaikka (maa, alue, korkeus...), teelajike, paahtoaste, muotoilu (esim. osa rullataan palloiksi), mikä osa kasvista poimitaan ja mihin aikaan vuodesta jne. Minulle onkin nopeasti käynyt selväksi, että pelkkä "oolong" ei kerro teestä hirveästi mitään.

Tänään opin: Dancong-oolongin nimi viittaa teepensaslajikkeeseen, jota kasvatetaan Phoenix-vuorilla Guangdongin maakunnassa. Dancong-tee voi olla enemmän tai vähemmän hapetettua ja kevyesti tai raskaasti paahdettua. Lehdet ovat isoja ja ne rullataan pitkulaisiksi kääröiksi. Sekä vähän hapettunut että suurimmaksi osaksi hapettunut dancong haudutetaan lähelle 100-asteisessa vedessä.

Maistoimme seuraavia dancongeja: zhi lan xiang ("orkidea"), da wu ye ("iso tumma lehti"), mi lan xiang ("hunaja-orkidea"), ya shi xiang ("ankan kakka"??) ja mo li hua ("jasmiininkukka"). Nimet viittaavat dancong-pensaan alalajikkeisiin. Kakkaoolongiin olen törmännyt aiemminkin ja ilmeisesti nimen takana on viljelijä, joka on suojellut arvokasta teeviljelmään varkailta levittämällä inhottavia huhuja alueesta. Nämä teet olivat hieman eriasteisesti hapetettuja ja paahdettuja, da wu ye:sta kokeilimme sekä kevyempää että raskaampaa paahtoastetta.

Oltiin joka tapauksessa varsin hienovaraisten erojen äärellä. Näistä mi lan xiang erottui eniten ja oli selvästi muita tummempaa, muuten teet muistuttivat varsin paljon toisiaan. Eroja oli mm. makeudessa, keveydessä, kuivakkuudessa, kukkaisuudessa, pistävyydessä. Tuoksuissa oli jopa enemmän eroja kuin mauissa! Opin myös tähän liittyvän kiinnostavan faktan: kuulemma keväällä poimittu tee on rikkaamman makuista mutta syksyllä poimittu tuoksuu voimakkaammin. Tuoksut olivat joissain tapauksissa myös häkellyttävän erilaisia kuin maut. Tuoksu myös muuttui paljon, kun lehdet olivat märkiä. Suurin osa näistä teistä tuoksui makealle ja kermaiselle, mutta maussa oli enemmän kuivakkuutta ja paahteisuutta. Pidin enemmän ensimmäisistä haudutuksista, jälkimmäiset olivat raskaampia. Dancongien yhteydessä puhutaan paljon kukkaisuudesta, ja kyllä sen näistä maistoi. Ehkä vielä enemmän kukkaisuutta oli tuoksussa kuin maussa.

Viimeisenä joimme hassunnäköistä kakuksi pakattua shui xian -oolongia Zhang pingin kaupungista. Tämä oli kevyttä, paahtamatonta teetä. Ehkä minun makuuni näistä kaikista kukkaisinta ja herkintä, tykkäsin (ironista kyllä, dancong-maistelussa) tästä eniten. Maistelu oli hauska ja hirveän informatiivinen tilaisuus, mutta tämän perusteella dancong ei ole suosikkiteetäni. Nautin, mutten saanut samanlaista mindblown-tunnetta kuin olen viimeaikoina saanut esimerkiksi valkoisesta teestä tai gaba-oolongista. Ehkä dancong tulee teehyllyssäni muotiin joskus toiste.

Kiitos TeeMaa!

keskiviikko 22. elokuuta 2018

Teehurahduksen next level

Jokaisen intohimoisen harrastajan elämässä on kai ollut piste, jonka kohdalla muut ihmiset lakkaavat pysymästä perässä ja omaa puhetta ymmärtävät vain toiset harrastajat. Viime viikkoina teenjuontini on ottanut taas merkittäviä askeleita yhä kauemmas suomalaisesta teepussikulttuurista.

Edellisessä postauksessani linkkasin YouTube-videon, jossa teehifistelijä kertoo, miten huonolaatuisen Bai Hao Yinzhenin erottaa hyvälaatuisesta. Klikkasin sittemmin tämän tyypin YouTube-kanavalle ja löysin kasapäin lisää videoita. Kyseessä on siis brittiläisen Mei Leaf - teekaupan omistaja Don Mei. Videot ovat teknisesti korkealaatuisia ja tyyppi karismaattinen ja viihdyttävä puhuja - jäin aivan koukkuun. Sittemmin olen katsonut tuntikausia näitä videoita ja teeinnostukseni on räjähtänyt muutamassa viikossa aivan uusiin mittasuhteisiin.

Olennaisin näkyvä muutos teenjuonnissani on se, että päähäni on istutettu ajatus gongfu-hauduttamisen tärkeydestä. Kyseessä on siis haudustustapa, jossa olennaista on suuri määrä lehtiä, vähän vettä ja useita haudutuksia (vrt. "länsimainen haudutus" eli teepakettien tyypilliset ohjeet tyylillä 1tl/kuppi ja 3-5 min). Gongfu-haudutus tehdään usein tietynlaisella teevälineistöllä ja siihen voi liittää seremoniallisia elementtejä. Sana ei ole minulle uusi - olen ensimmäisen kerran kuullut asiasta TeeMaan teemaistelussa. Olen kuitenkin aina ennen pitänyt sitä turhana hifistelynä tai jos en turhana niin ainakin liian nörttinä toimintana omassa tavallisen teenjuojan elämässä.

Sittemmin, muun muassa tämän videon myötä, aloin vakavissani kiinnostua aiheesta. Videolla esitetään vertauskuva, että jos gongfu-haudutettu tee on jousiorkesteri, länsimainen haudutus on kuin jousikvartetin yrittäisi saada kuulostamaan samalta vain lisäämällä volyymia. Videon kommenteissa oli myös hauska vertaus liittyen siihen, eikö kallista teetä kannattaisi käyttää säästeliäästi eikä montaa ruokalusikallista per sessio: se on kuin yrittäisi saada "enemmän irti" kalliista viinistä jatkamalla sitä vedellä. Videolla sanotaan myös jotakuinkin että "this is not an extra-geeky super-advanced way of brewing tea, this is THE way of brewing tea." Uppouduttuani internetin teeyhteisön keskusteluihin vaikuttaa siltä, että tästä asiasta ollaan hyvin yksimielisiä. Joten pakko kai sitä on kokeilla!

Aluksi haudutin teen edelleen gongfu-tyyliin nähden hervottoman kokoisissa teepannuissani (0,5-1l), mutta käytin vain vähemmän vettä ja enemmän lehtiä. Pian kuitenkin aloin kaivata enemmän käytännöllisyyttä ja estetiikkaa toimintaani. Niinpä seuraavan kerran TeeMaassa vieraillessani mukaan lähti gongfu-teetarjotin, gaiwan ja sihti. Ostopäätös oli erittäin huolella punnittu: istuin TeeMaassa varmaan monta tuntia teellä, kokeilin eri gaiwaneita käteeni ja vertailin hintoja ulkomaisiin verkkokauppoihin.

 

Gaiwan on siis tuollainen pienehkö kulho, jossa tee hautuu kannen alla. Kun haudutus on valmis, tee kaadetaan tarjoilukannuun (gong dao bei) kannen avulla kuin makaronivesi kattilasta. Tarjoilukannusta tee kaadetaan pieniin kuppeihin ja siten kaikki saavat samanvahvuista teetä. Gongfu-haudutukseen kuuluu astioiden esilämmittäminen ja useimpien teelaatujen kohdalla myös teelehtien huuhtelu ennen ensimmäistä varsinaista haudutusta, ja nämä vedet kaadetaan suoraan teetarjottimelle, jonka rei´istä vesi valuu säiliöön.

"Miksei sitä vettä voi vaan kaataa tiskialtaaseeen?" Voi tietenkin, mutta olen oppinut saamaan suurta esteettistä nautintoa tällaisesta kauniista setistä, jonka äärellä koko homman voi tehdä alusta loppuun. Mätsäävät pikkukupit ja tyyliin sopiva pikkuinen (n. 2-3 dl) tarjoilukannu minulta vielä puuttuvat. Gaiwanin äärimmäisen pelkistetty desing ja yksikertainen käyttötapa viehättävät minua suuresti: ei sihtejä, koristeita, koukeroita eikä edes kahvaa. Vain pieni valkoinen kulho, jonka teenlehdet täyttävät auetessaan.

Ja on kyllä tullut haudutettua hyvää teetä! Ostin kaappiini muutamaa erilaista oolong-teetä, joita on erityisen mukava hauduttaa gaiwanissa, koska lehdet avautuvat näyttävän suuriksi ja niistä on helppo kaataa vesi pois. Vähän on myös vielä totuttelemista: muutaman kerran on tullut myös liian väkevää teetä, kun ei meinaa uskoa että esimerkiksi kymmenen sekunnin haudutus voi hyvin riittää. Parhaat gaiwan-kokemukset ovat toistaiseksi tulleet TeeMaan gaba-oolongista, 50g paketista on nyt noin viikossa juotu suurella nautinnolla jo yli puolet.

Toinen uusi ulottuvuus teenjuonnissani on kiinnostus ulkomaisiin verkkokauppoihin ja internetin kansainvälisiin teeyhteisöihin. Suomalainen teeskene taitaa olla olemattoman pieni tai ainakaan ei kovin näkyvästi esillä internetissä, mutta englanninkieliset sivustot keräävät yhteen paljon ihmisiä ympäri maailman. Siinä vaiheessa kun etsin tietoa esimerkiksi siitä, mitä eroa on dancong- gaba- ja tie guan jin -oolongeilla (vastaus: ovat täysin eri asioita), minun on turha olettaa että tavalliset teetä juovat ystäväni ymmärtävät mistä puhun.

tiistai 31. heinäkuuta 2018

Valkoinen tee x 3

Baihao Yinzhen
Bai Mu Dan
Olen jo pitkään kaipaillut valkoista teetä teehyllyyni. Viimeistään pääkaupunkiseudulle muutettuani ja löydettyäni kaikki lukuiset teen erikoisliikkeet olen maistellut kaikenlaisia korkealaatuisia vihreitä ja mustia teelaatuja, mutta valkoista teetä ei ole ollut varastossani kuin hetkellisesti maustettuina sekoituksina. Viimeinen tarvittava kipinä valkoiseen teehen tutustumiseen oli se, kun kysyin ystävältäni, mitä teetä saisi olla, ja tämä toivoi valkoista, eikä minulla ollut tarjota. Lisäksi teekauppa.fi oli juuri lähettänyt uutiskirjeen, jossa kerrottiin kaiken valkoisen teen olevan -15% alennuksessa. Tilasin sitten saman tien kolmea eri laatua maisteltavaksi: Baihao Yinzhen, Bai Mu Dan ja Silver Pearls.

Selvästi kalleinta oli Baihao Yinzhen eli Hopeaneula. Tätä teetä kuvaillaan useissa lähteissä kaikkein arvokkaimmaksi ja korkealaatuisimmaksi valkoiseksi teeksi. Katsoin aiheesta myös mielenkiintoisen videon, jossa teeasiantuntija kertoo, miten voi silmämääräisesti tunnistaa laadukkaan yinzhenin vähemmän laadukkaasta. Tämän tee valmistetaan aukeamattomista lehtinupuista, ja ilmeisesti on tärkeää poimia nuppu juuri oikealla hetkellä: niin että se on tarpeeksi iso, mutta ei vielä avautunut. Kriittistä on myös oikeat ilmasto-olosuhteet: paras tee poimitaan kuivana ajanjaksona, kun taas sateiden jälkeinen kosteus laskee teen laatua. Kevään ensimmäinen poiminta on arvokkaampi kuin myöhempi (tämä taitaa tosin olla totta kaikkien teelaatujen kohdalla?). Poimimisen jälkeen tee nuudutetaan auringossa, ja myös tämä vaihe tulee olla juuri oikean pituinen, ettei tee hapetu liikaa. Ja kaiken tämän tuo videon teenörtti osasi todeta vain lehtiä katsomalla. "Tämä tee on poimittu juuri oikeaan aikaan, mutta päivä on ollut liian kostea." "Tämä on poimittu kesällä." "Tämä on poimittu liian myöhään." Vaikuttavaa.

Ilokseni teekauppa.fin Baihao Yinzhen on videolla listattujen tuntomerkkien perusteella oikein laadukasta. Väri on vaalea ja lehdet ovat tuuhean karvan peitossa. Haudutin kupillisen teetä noin kahdesta teelusikallisesta lehtiä, ja on kyllä todella hyvää! Mietoa, pehmeää, makeahkoa. Raikasta kuin mikä. Jossain sanottiin viljaiseksi, kuvaa ihan hyvin. Sen jälkeen olen hauduttanut lehtiä uudestaan ja uudestaan, en edes pysy laskuissa kuinka monta kupillista olen juonut, ja aina vaan makua irtoaa.

Karvan hämmästyttävä määrä
Seuraavaa laatuluokkaa edustaa Bai Mu Dan eli Valkoinen pioni. Tämä nimi on tullut vastaan monesti, ilmeisesti kyseessän on kaikista yleisin valkoinen tee. Tätä join eilen iltateeksi ja oli käsittämättömän hyvää. Olin keittänyt ison pannullisen, mutta maistelin silti jokaista kulausta pitkästi ja nautiskellen. Vaikea sanoa, huomaako näissä laatuluokissa eroja ja millaisia, kun en ole juonut samaan aikaan. Kovin dramaattisia eroja ei ainakaan ole, joten jos haluaa säästää, suosittelen ainakin teekauppa.fin valikoimasta näistä kahdesta Bai Mu Dania: ei jää kaipaamaan mitään. Nam.

Näistä edullisinta teetä, palloiksi käärittyä Silver Pearlsia, en ole vielä päässyt maistamaan. Tarkoitus oli, mutta kun tuosta yinzhenistä vain irtoaa ja irtoaa edelleen hyvää teetä, niin juodaan nyt sitä sitten. 

Silver Pearls

maanantai 23. heinäkuuta 2018

Maitotee


Ostin ehkä 1½-2 vuotta sitten 200g jättipakkauksen Twiningsin English Breakfast -irtoteetä. Ajattelin, että on aina hyvä olla varastossa konstailematonta, maustamatonta mustaa tavisteetä. Aluksi ostos vähän kadutti, sillä teestä tuli aina liian vahvaa ja parhaimmillaankin jotenkin tympeän kovaa. Tee roikkui kaapissa melko koskemattomana pitkään, kunnes tajusin lisätä siihen maitoa. Jo alkoi maistua! Brittiläinen teekulttuuri ei ollut minulle erityisen tuttua ja varsinkin maidon ja teen sekoittaminen oli tuntunut vähän kummalta ajatukselta. Suosittelen lämpimästi jokaista teenjuojaa kokeilemaan, jos on vielä vieras alue!

Juttu on vain niin, että mihin tahansa teelaatuun maito ei sovi. Teen pitää olla vahvaa. Vihreään teehen en suosittele sotkemaan (poikkeuksena maitoon tehty matcha, sain juuri viime viikolla nauttia maistuvan annoksen), eivätkä kaikki mustatkaan teet toimi tässä. En ole myöskään toistaiseksi nähnyt kovin montaa sellaista toimivaa yhdistelmää, jossa maito sekoitettaisiin johonkin maustettuun mustaan teelaatuun. Yksi vahvasti pippurilla, kardemummalla ym. maustettua sekoitus tulee mieleen, oli hyvää! Kaikissa pippurisissakaan sekoituksissa itse tee ei kuitenkaan ole tarpeeksi vahvaa tai sen osuus sekoituksesta ei ole riittävä. Maidon miedontava vaikutus on niin hallitseva, että suurimmassa osassa tapauksia herkkä tee jää pahasti jalkoihin. Itse valmistan maitoteeni niin, että laitan tuplamäärän vahvaa mustaa irtoteetä vajaaseen kupilliseen vettä ja haudutan melko pitkään (5-6 minuuttia). Vasta sitten se on minun makuuni tarpeeksi vahvaa, että se kestää maitotilkan menettämättä makuaan. Vielä kun lisää hunajaa niin juoma vastaa vaikutukseltaan lämmintä kaakaota. Herkullista!

Maitotee sopii kieltämättä erityisen hyvin aamuun. Vahva, kofeiinipitoinen juoma herättää ja maitoa on mukava nauttia ruuan yhteydessä. Maitoteetä ei varsinaisesti tee mieli juoda montaa kupillista putkeen eikä sitä ole erityistä syytä hauduttaa pannussa, joten kerta-annos sopii hyvin aamukiireeseen. Maito myös jäähdyttää teen nopeammin juotavaksi.

Tämän opittuani 200 gramman teepakkaus alkoikin kulua vauhdilla ja on kohta juotu. Twiningsin English Breakfast on ollut tähän tarkoitukseen erittäin toimiva, mutta en silti mielelläni osta samaa teetä uudestaan, varsinkaan noin suurta määrää. Mieluummin kokeilen jotain uutta ja annan mahdollisuuden uudelle suosikille löytyä. Siksi tänään kävin Stockmannin Herkun irtoteetiskillä ja pyysin saada tujuinta mustaa teetä mitä löytyy.

Herkusta sananen. En ole ennen käynyt siellä ostoksilla, ja olin varsin vaikuttunut valikoimista! Valtava määrä pussiteetä, varmiita irtoteepaketteja (kaikenlaisissa kauniissa rasioissa) ja lisäksi kattava irtoteetiski, josta saa ostaa minkä tahansa määrän haluaamaansa teetä. Hinnat olivat kohtuullisia. Täydellinen paikka hakea maisteltavaksi uusia makuja. Irtotee pakattiin paperipussiin, jonka pohjaan lätkäistiin samanlainen punnitustarra kuin hedelmätiskillä, eli varsin vaatimaton paketti, mutta eipä se mitään haittaa. Ostin "Helsinkiteetä" eli jotain marja-kukka-vanilja -sekoitusta ja Ceylon Orange Pekoe -nimistä teetä maitoherkkujani varten. Helsinki-sekoitusta en vielä maistanut, mutta vaistosin potentiaalin jääteehen, joten laitoin kylmähaudutuksen jääkaappiin tekeytymään, sitä odotellessa.

Ceylon Orange Pekoe maitoon sekoitettuna vastasi odotuksia! Erittäin toimiva, maistuva kupponen. Ehkä jopa parempaa kuin Twinings! Vähintäänkin mukava saada vaihtelua. Kuivissa teenlehdissä on jännä kaakaomainen ja paahteinen tuoksu, ja sen tunnistaa myös haudutetusta juomasta. Täytyy kokeilla tätä myös ilman maitoa.

Maitotee. Ehdottomasti mahdollisuus. 

tiistai 17. heinäkuuta 2018

Teetä mukaan


Minulla on usein teetä mukanani. Yleensä juon kotona aamuteen ja pakkaan lähtiessä mukaan vielä toisen mukillisen. Tapa alkoi kun sain eräästä kahvilasta kaupanpäällislahjaksi muovisen takeaway-mukin (kuvassa vasemmalla). Seuraavaksi sain myöskin lahjaksi metallisen termosmukin. Oikeanpuoleisin on uusin ostokseni, lasinen teepullo.

Kaikenlaisia kestokuppeja myydään joka kahvilassa. Niiden yhteinen piirre on se, että yksikään ei ole täysin vesitiivis, eli mukia on pakko pitää koko ajan pystyssä. Olen pitkään miettinyt, että miten vaikeaa voisi olla suunnitella kestomuki, jonka suun saa tiivisti suljettua? En voi ymmärtää. Seuraava vaihtoehto sitten yleensä on termospullo, jonka kyllä voi heittää reppuun, mutta joka pitää veden niin kuumana, että suoraan pullosta voi juoda vasta monen tunnin kuluttua. Joissain tilanteissa tämä ominaisuus on plussaa, varsinkin jos pystyy suunnittelemaan seuraavan teehetkensä selvästi myöhemmäksi.

Näiden kahden mukin kanssa olen harjoittanut välillä tällaista rutiinia: muovimukiin tee jonka aikoo hörpätä saman tien ja metalliseen mukiin teetä iltapäivää varten. Jälkimmäisessä lähes 100-asteinen vesi jäähtyy juotavaksi noin neljässä tunnissa. Toinen tapa on hauduttaa tee jossain toisessa astiassa ja kaataa se termosmukiin valmiiksi jäähtyneenä. Pitkään olin tyytyväinen näihin välineisiin, mutta tässä kevään mittaan olen alkanut huomata, miten molemmista mukeista irtoaa jotain makua teehen. Sivumaku tuntuu olevan sekoitus  muovia ja vanhoja teitä, joiden aromit eivät ole kunnolla irronneet tiskissä vaan ajan kuluessa kasaantuneet. Se ei liikaa häiritse, jos juo jotain voimakkaasti maustettua teetä, mutta hienommat ja herkemmät teet menevät ihan pilalle. Ja viimeistään, kun helteellä otin mukaan pelkkää kylmää vettä termosmukissa, huomasin kuinka paljon makua todella irtoaa. Hyi. Voihan näitä vielä koittaa puhdistaa, mutta taidan vain hyväksyä, että nämä paljon palvelleet mukit ovat tulleet tiensä päähän.

Sen sijaan olen aivan haltioissani tästä uudesta teepullostani, jota olen käytellyt noin viikon verran. En edes tiennyt moista tuotenimeä olevan olemassa, mutta kun sen hoksasin niin johan löytyi sitä mitä etsinkin. Tässä on kaikki mitä voin matkamukiltani kaivata.

1) Korkki on tiivis
2) Lasi puhdistuu kunnolla eikä siitä irtoa makua
3) Pullossa on kaksi kerrosta, joiden väliin jäävä ilma eristää sen verran, ettei juoma heti jäähdy, muttei myöskään tarvitse odotella tuntikausia (tosin kuten todettua kunnon termospullollekin on oma paikkansa)
4) Mukana tuli pulloon sopiva haudutin, joka on helppo irrottaa ja puhdistaa. Pulloa voi käyttää kokonaan ilman haudutinta (niin että kaataa valmiin teen toisesta astiasta), tai niin että ottaa sen pois kun tee on valmista, tai niin että heittää ei-kitkeröityviä teelehtiä suoraan pulloon ja juo teetä siivilän läpi.
5) Ihan tyylikäs desing

Ostin pullon shytobuy-verkkokaupasta vertailtuani huolella eri vaihtoehtoja ja hintoja. En ihan ymmärrä miksi teepullo on myynnissä tuolla, sillä kaupassa ei myydä mitään muuta teeaiheista, vaan kaikkia mahdollisia terveystuotteita emätingeelistä jalkasienivoiteeseen. Tavallaan olisin mieluummin tukenut jotain teeliikettä, mutta kun kiinnostavin tuote ja paras hinta kohtasivat niin ei kai siinä sitten mitään. Kaupan pisteet kyllä laskivat, kun ensin lähettivät minulle vain kasan lasinsiruja. Reklamaation käsittely oli kuitenkin nopeaa ja sain uuden tuotteen tilalle, joten annetaan nyt sitten anteeksi. Koitan nyt kuitenkin noudattaa erityistä varovaisuutta tämän pullon kanssa, että pysyisi yhtenä kappaleena nyt.

1.12.2018 Päivitystä tilanteeseen: Teetä mukaan osa 2

keskiviikko 13. kesäkuuta 2018

Jättitee eli Taiping Houkui (TeeMaa)


Muutama viikko sitten ostin TeeMaasta ehkä jännittävintä teetä ikinä, nimeltään Taiping Houkui. Olin katsellut tätä parissa verkkokaupassa jo jonkin aikaa ja oli pakko päästä vihdoin kokeilemaan. Jättikokoiset lehdet ovat todella näyttäviä ja herättävät väkisin uteliaisuuden. Nyt ollaan tultu todella kauas teepussien teepölystä. Tarjolla oli kahta laatuluokkaa, tavallista ja premiumia, ja ostin edullisempaa. Tee on tämän kevään satoa. Ohjeeksi sain, että lehdet voi laittaa sellaisenaan kuppiin, eikä niitä tarvitse ottaa pois.

Tee myytiin paperipussissa, johon oli vain käsin kirjoitettu nimi, mutta Teemaan nettisivut kertovat tästä teestä seuraavaa:

Mahtavankokoisista, luonnostaankin suurista mutta erikseen vielä litistetyistä lehdistä koostuva Taiping Houkui on yksi Anhui-maakunnan legendaarisista teelaaduista. Perusluonne on herkkä muttei ohut, ja aavistuksen makeassa maussa on herkullista voinkaltaisuutta.

Haudutus: 2–3 g (20–30 lehteä)/2 dl, 80–95 °C, 3–5 min

Luin tämän kuvauksen vasta nyt, jonkin aikaa jo maisteltuani. Lehtiä ja vettä olen laittanut summanmutikassa vaihtelevia määriä, mutta en varmasti kolmeakymmentä lehteä kahta desiä kohti.

Tee on todella hennon väristä ja tuoksuista. Tällainen hyvin kirkas juoma on minusta aika elegantin ja miellyttävän näköistä. Myös maku on hyvin mieto ja kevyt, raikas ja vehreä. Makea? No ehkä aavistuksen, ei kyllä tullut itselle ensimmäisenä mieleen. Ajattelin, että pikemminkin kuivahko. Pehmeä sellaisella tahmealla tavalla, että maku jää viipyilemään kielen pintaan. Kitkeryyttä ei ole häivääkään. Pannun pohjalle jääneet viimeiset maistiaiset, jotka pisimpään hautuivat suhteellisesti suurimmassa lehtimäärässä, olivat keränneet jonkin verran happamuutta (en tykännyt, laimensin), mutta pistävää kitkeryyttä ei vain irronnut. Toinen haudutus oli aika mauton, ainakin nyt tällä systeemillä, jossa lehtiä on n. 5 per 2dl ja ensimmäisessä haudutuksessa lehdet lilluivat vedessä jäähtymiseen asti.

Varsin hyvää teetä, mutta suurin nautinto ja elämys on visuaalinen: valtavat lehdet ovat kiehtovia ja kirkas juoma tuntuu hienostuneelta. Maku on hyvä, muttei erityisen mieleenpainuva. 4/5.


maanantai 28. toukokuuta 2018

Nordqvist: Luonnon teet

Tänään arvostelussa Nordqvistin Luonnon tee -sarjan maustetut teelaadut. Sarjaan kuuluu käsittääkseni viisi eri irtoteetä (näiden lisäksi maustamattoman vihreä ja musta), joista kolmea minulla sattui olemaan hyllyssäni, joten suoritin leikkimielisen makuvertailun iltani ratoksi. Haudutin kutakin laatua yhden kupillisen: 2,5 desilitraa vettä ja reilunkokoinen teelusikallinen lehtiä. Minulla ei ole pikkuruisia teenhaudutusastioita, jotka tällaiseen epäviralliseen maisteluun parhaiten sopisivat, mutta virittäydyin tunnelmaan valitsemalla yhdenmukaiset valkoiset kupit ja hauduttamalla jokaisen teen väljästi omassa pannussaan.

Maisteluväleineistö ready to go

Wiekas Puolukka Greippi: luonnonmukaisesti tuotettu vihreä tee, suomalaiset luomupuolukat, suomalainen luomupuolukkajauhe, luontaiset puolukka ja greippiaromit, luomumalvankukat

Tämä on uusin tuttavuus. Minulla kesti jonkin aikaa, ennen kun löysin sopivan tavan hauduttaa tätä sekoitusta. Tähän teehen nimittäin ilmestyy herkästi hallitseva, tympeän hapan maku, jos vesi on liian kuumaa ja/tai haudutus on liian pitkä. Toisaalta nämä maut eivät myöskään irtoa erityisen voimakkaina, joten liian kevyt haudutus tuottaa mitäänsanomatonta juomaa. Tämän illan kupillista haudutin noin 75 asteisessa vedessä minuutin verran, mikä osoittautui hyväksi kompromissiksi. Tee oli varsin raikasta, mutta ennen kaikkea makeaa. Happamuus jäi sopivasti taustalle, ei häirinnyt mutta muistutti sen verran olemassaolostaan, että minuutin verran pitempi haudutus olisi varmaan ollut jo pilalla. Tai sitten sekoituksen laatijat ovat juuri hakeneet tätä happamuutta, joka ei vain miellytä minua. Mutta näin kevyesti haudutettuna ihan maistuvaa makeaa teetä. 3/5.


Wiisas Tyrni: luonnonmukaisesti tuotettu musta Assam FOP -tee, luontainen tyrniaromi, suomalainen luomutyrnijauhe, luomumalvankukat

Tätä olen juonut kohta kaksi pakettia: yhden olen ostanut itse ja yhden olen saanut lahjaksi. Tämänkin teen kanssa minulla oli pitkään hankaluuksia saada hyvää haudutusta aikaiseksi, koska oli vaikea uskoa, kuinka helposti tästä tuleekin liian väkevää. Pohjalla oleva musta tee on todella vahvaa eikä tyrnikään ole mikään kaikista lempein maku. Tässäkin on makeutta, mutta myös karvaus maistuu voimakkaasti, joten lopputulos ei ole täysin selkeästi kumpaakaan. Parhaimmillaan ja oikeana hetkenä tämä on oikein hyvää, mutta ei tämä ole mitään kaikkein tasapainoisinta teetä. Kyllä tätä on tullut juotua, mutta en usko, että ostan enää lisää. 3/5.

Willi Mustikka Rooibos: luonnonmukaisesti tuotettu rooibos, suomalaiset luomumustikat, luomumalvankukat, suomalainen luomumustikkajauhe, luontainen mustikka-aromi

Tämä on ehdoton suosikki. Tätä on menossa kolmas paketti, mikä on merkillepantavaa, sillä ostan hyvin harvoin samaa teetä uudestaan: uteliaisuuteni saa minut kokeilemaan aina uusia makuja. En myöskään noin muuten juurikaan juo rooibosta. Rooibos itsessään ei maistu minusta mitenkään kummoselta ja sekoitukset ovat usein makuuni liian mietoja: kaipaan sitä pientä kitkeryyttä, joka teessä on. Tämä mustikkarooibos on kuitenkin must have: tämä on oikeasti todella mustikkaista ja maistuvaa. Kerrankin rooibos, jonka voimakas tuoksu tuntuu myös maussa. Juoma on todella makeaa ja pehmeää, muttei imelää vaan raikasta. Arvostan sitä, että tämä maistuu selkeästi vain mustikalta eikä tässä ole mitään epämääräistä. 5/5.

lauantai 26. toukokuuta 2018

Japanilainen teemaistelu TeeMaassa


Olin tänään japanilaisessa teemaistelussa TeeMaassa. Tämä oli toinen kerta kun osallistun tällaiseen tapahtumaan, edellinen oli samassa paikassa. Suosittelen! Mukavan rento tunnelma, laadukasta teetä ja paljon uutta infoa kaikesta aiheeseen liittyvästä.

Opin muun muassa seuraavaa teen historiasta: Vuosituhanten ajan teetä juotiin vain Kiinassa. Japaniin tee tuli kunnolla 1100-luvulla, nimenomaan matchan muodossa. Japanissa tee nautittiin yksinomaan matchana 1600-luvulle asti (500 vuotta!). Silloin alettiin valmistaa myös senchaa, joka kirjaimellisesti tarkoittaa haudutettua teetä, eli meille sitä tavallista tapaa tehdä teetä teenlehdistä. Pitkään sencha tarkoitti kaikkea teetä, joka ei ollut matchaa, mutta nykyään termi on määritelty tarkkaan teen tuotantotavan mukaan. Molemmat teenvalmistustavat on alunperin keksitty Kiinassa, mutta nykyään matcha ja sencha ovat selvästi japanilaisia teelaatuja, sillä perinettä on vaalittu erityisesti Japanissa. Kiinnostavaa oli myös tietää, että luonnonvarainen teepensas on alunperin kasvanut vain Kiinan lounaisosasssa (josta kasvi on viety muihin maihin) ja Intiassa. Intiassa teetä ei kuitenkaan käytetty ennen kuin... 1800-luvulla? En muista tarkkaan. Joka tapauksessa koko teen historia pohjautuu hyvin vahvasti Kiinaan, jossa teetä on valmistettu huomattavasti kauemmin kuin missään muualla maailmassa.

Ensimmäisenä joimme matchaa. Matcha on siis hienoksi pulveriksi jauhettua vihreää teetä, jonka lehdet on varjostettu muutama viikko ennen poimintaa. Aito ja hyvälaatuinen matcha on varsin kallista, yli 20e per pieni purkki. Matchana myydään myös heikommasta teeaineksesta jauhettua tavaraa, joka ei kuulemma käyttäydy samalla tavalla kuin alusta loppuun määritelmän mukaisesti tuotettu matcha, vaan on kitkerämpää ja kuivakampaa eikä vaahtoudu samalla tavalla. Itse en ole koskaan ostanut kotiin matchaa enkä kokeillut sitä itse valmistaa, joten en osaa sanoa. Kahvilassa olen joskus tilannu matcha laten, on ollut kyllä hyvää. Ilmeisesti kuitenkin tällaisiin sokeroituihin ja maitoon sekoitettuihin juomiin käytetään em. huonompilaatuista teetä, eikä kahviloiden matcha latet ole japanilaista perinnettä vaan länsimainen keksintö.

Matcha valmistetaan oikeaoppisesti käyttämällä tähän tarkoitukseen tehtyä bambuvispilää, jota liotetaan hetki kuumassa vedessä ennen käyttöä. Ensin matchajauheen annetaan olla hetki kylmässä vedessä, sitten lisätään kuumaa vettä päälle (niin että lopputulos on noin 80 astetta) ja vispataan. Valmista tulee alle minuutissa.

Valmis matcha oli jännittävän näköistä: todella paksu vaahtokerros, todella vihreää. Maku oli häkellyttävän voimakas, suorastaan hyökkäävä. Erittäin intensiivinen vihreän tee -pommi. Omaan makuuni tämä oli liian vahvaa ja kitkerää, maitotilkka seassa olisi kelvannut. Sinänsä upean vehreitä makuja, mutta liian päällekäyvässä muodossa. Vähän laimeampi toimisi minulle paremmin. Uteliaisuus tätä juomaa kohtaa kuitenkin heräsi: jonain päivänä voisi kokeilla tehdä itse kotona. Nyt ei kyllä millään raaski: matcha-setti asianmukaisilla tarvikkeilla näyttäisi TeeMaan verkkokaupassa maksavan 42e.

Matcha
Sencha
Seuraavaksi joimme senchaa. Senchan valmistuksessa on neljä vaihetta: 1) höyrytys 2) rullaaminen neulasiksi 3) kuivaaminen 4) siivilöinti. Nimenomaan lehtien höyryttäminen poiminnan jälkeen on ilmeisesti leimallisen japanilainen tapa (vaikkakin alunperin keksitty Kiinassa) siinä missä kiinalainen vihreä tee useammin paahdetaan. Siivilöinnissä karsitaan liian suuria lehtiä ja lehtien varsia. Senchaa on monenlaista, ja erot johtuvat lehtimateriaalista sekä ennen kaikkea höyrytyksen pituudesta. Tämänpäiväinen oli ilmeisesti kevyesti höyrytettyä. Kevään ensimmäisen sadon senchaa kutsutaan shinchaksi, ja sitä oli nyt tarjolla.

Tämäkin oli hyvin voimakkaan makuista, liiankin tujua mielestäni. Ei mitään hentoa ja herkkää vaan vahvaa ja maukasta. Kuitenkin oikein hyvää, vaikka omasta puolestani juomaa olisikin ollut varaa vähän laimentaa.



Kolmantena oli vuorossa gyokuro. Tämä teelaatu on kiehtonut minua pitkään. Join gyokuroa ensimmäisen kerran silloin, kun kävin ensimmäistä kertaa TeeMaassa joskus 1-1,5 vuotta sitten. Juoma oli eksoottisen kirkkaanvihreää ja taivaallisen hyvää, en ollut koskaan ennen maistanut mitään niin laadukasta teetä. Myöhemmin ostin toisesta teeliikkeestä gyokuroa ja toivoin kokevani saman nautinnon uudestaan, mutta joko minä en osannut sitä oikein hauduttaa tai lajike oli vain aivan toisenlaista kuin TeeMaassa maistamani gyokuro. Ensinnäkään väri ei ollut siinä gyokurossa haudutettuna erityisen vihreä, mikä tuotti pettymyksen. Sittemmin olen huomannut, että niin senchassa kuin gyokurossakin on ilmeisesti paljon eroja valmiin juoman värissä. Tämänpäiväisen maistelun vetäjä sanoi, ettei syvemmän vihreän värinen tee ole suoraan sen parempaa kuin vähemmän vihreä. Itselläni on kuitenkin sitkeä päähänpinttymä ihannoida kaunista ja erikoista kirkkaanvihreää sävyä valmiissa juomassa. Ainakin kaikki tällainen tee on maistunut minulle todella hyvin.

Gyokuro on matchan ohella arvokkain japanilainen teelaatu ja valmistetaan matchan tavoin varjostettujen teepensaiden lehdistä. Kiehtovaa gyokurossa on myös se, että se haudutetaan kädenlämpöiseen, siis todella viileään veteen. Opin tänään myös sen, että oikeaoppiselle gyokuron valmistamiselle on oma terminsä, susuricha. Matalan haudutuslämpötilan lisäksi eritystä tässä on huomattavan suuri määrä lehtiä suhteessa veteen: lehdet hädin tuskin peittyvät. Tänään teeoppaamme käytti runsaasti lehtiä, mutta ensimmäisessä hauduksessa juotavaa tuli kullekin vain muutama tippa. Todellista fine dining -teenjuontia.

Tämä oli tyrmäävän tymäkkää, mutta oikein hyvällä tavalla! Gyokurossa sanotaan olevan erityisen paljon umamia, ja tämä tosiaan oli kuin söisi palan kinkkua. Hämmentävä mielleyhtymä teestä! En muista ajatelleeni lihalientä aikaisemmin gyokuroa maistaessani, mutta tässä väkevä umami oli päälimmäisin havainto. Lihaisuus väheni seuraavilla haudutuksilla, ja meille kerrottiinkin, että viimeiset haudutukset muistuttavat hyvin paljon senchaa ja voidaan hauduttaa samaan samaan. Kuulin myös, että monissa etiketeissä gyokuro ohjeistetaankin tavanomaisella senchan haudusohjeella, jollaisena teetä voi toki juoda, mutta teen erityisominaisuudet jäävät kokematta ja korkea hinnan maksaminen menee vähän hukkaan. Tämä oli suosikkini maistelutilaisuuden teistä, todella erityislaatuinen ja mieleenpainuva tee. (Ei ollut loistavan vihreää niin kuin muistojeni legendaarinen gyokuro, mutta annetaan anteeksi.)

Tilkka gyokuroa
Houjicha



















Seuraavana vuorossa oli houjicha. Tämä laatu oli minulle täysin uusi tuttavuus, en ollut kuullut koko sanaa aikaisemmin. Tämän opin: Kyseessä on tee, joka valmistetaan senchaan kelpaamattomasta, siivilöinnin yhteydessä karsitusta alempilaatuisesta lehtiaineksesta. Lehdet ovat siis käyneet läpi koko senchan valmistusprosessin, ja sen jälkeen ne vielä paahdetaan voimakkaasti. Koska epätasaisemmassa lehtimateriaalissa on mukana enemmän mm. lehtien varsia, houjicha on vähäkofeiininen teelaatu.

Houjichan lehdet ovat ruskeita ja tuoksuvat palaneelta puulta. Valmis juomakin näyttää ihan mustalta teeltä! Kuulemma tämä silti luokitellaan vihreäksi teeksi, vaikka makukaan ei muistuta ollenkaan vihreää teetä. Oletan tämän johtuvan siitä, että käsitteet vihreä ja musta tee on määritelty hapetusasteen mukaan (musta tee on kokonaan hapettunutta siinä missä vihreän teen valmistuksessa hapettuminen estetään), ja tältä osin houjicha valmistetaan kuten vihreä tee. Vihreä väri ja vihreän teen ominainen maku katoaa raskaassa paahtamisessa.

Ei houjicha kuitenkaan myöskään maistunut mustalta teeltä, vaikka siihen kategoriaan tämän olisin varmasti laittanut jos olisi pitänyt arvata. Makua teki mieli kuvailla vain kahdella sanalla: puinen ja paahteinen. Tykkäsin kyllä. Tämä oli miedompaa kuin edelliset, enkä erottanut mitään pistävää tai kitkerää makua, vaikka hauduksessa käytettiin kiehahtanutta vettä. Joimme tätä maistelun lopuksi myös viileänä, toimi hyvin! Kuulemma nimenomaan viileä houjicha on suosittu juoma Japanissa kuumalla säällä.

Neljäs teelaatu oli genmaicha. Tämäkin valmistetaan sivutuotteena syntyneestä B-luokan senchasta, ja sekaan lisätään paahdettua riisiä. Genmaichaan olen törmännyt aikaisemminkin, ja kuullut sanottavan sitä "kansan teeksi." Sekoitus on ilmeisesti kehitetty, jotta teen hinta saataisiin alemmaksi. Minulla on kotonakin pieni määrä genmaichaa, jonka sain joskus kaupanpäällisetuna teekauppa.fistä. Se ei koskaan ole ollut suosikkini, mutta ihan hauska kokemus. Tarina liittyen genmaichaan: ennen kuin sain tätä kotiini tai edes tiesin tästä teelaadusta, join jossain sushibuffetissa kummallisimman ja vastenmielisimmän makuista teetä, jota olin koskaan maistanut ravintolassa. Kun haudutin itse genmaichaa ensimmäisen kerran, tajusin heti, että tuo painaistee oli varmasti genmaichaa, ilmeisesti jollain tavalla täysin väärin valmistettua tai pilalle mennyttä. Oma genmaichani on aina maistunut erikoiselta, mutta ei koskaan vastenmieliseltä. Maistuu vihreältä teeltä ja riisin keitinvedeltä, vie jopa vähän nälkää.

Mutta tämä genmaicha, mitä join TeeMaassa, oli erittäin hyvää! Ylitti siis todellakin odotukseni. Paahdettu riisi maistui ensimmäisessä haudutuksessa hyvin voimakkaasti, todella miellyttävällä ja tasapainoisella tavalla. Tuli mieleen jonkun maukkaan keiton liemi, jota tekee mieli nautiskella lusikallinen kerrallaan. Mitä tästä taas opimme: teessä on merkittäviä eroja laadussa riippuen siitä, mistä sen ostaa ja miten se haudutetaan, myös silloin kun otsikko on sama.

Viimeinen teelaatu oli sakura sencha, jossa senchan sekaan on lisätty kirsikkapuun lehtiä ja kukkia. Maistelutilaisuuden vetäjä kutsui tätä "aidoksi kirsikkateeksi" verrattuna sekoituksiin, jossa vihreä tee on kyllästetty kirsikkaesanssilla. Itse satun olemaan hyvin mieltynyt kaikkeen kirsikkaesanssissa uitettuun (Dr. Pepper! Ja Haribon kirsikat, namnam), joten itselleni oli vähän pettymys, että tämä tee ei maistunut lainkaan kirsikalta. No, mitä voi odottaa, kuin sekoitus ei sisällä lainkaan itse kirsikoita, vaan kirsikan lehtiä. Hyvää oli tämäkin kuitenkin. Lempeää aika tuhtia, tuli mieleen leipä. Minusta tuntuu, että vieressäni voimakkaasti tuoksuva märkä, käytetty genmaicha myös sekottui tähän makukokemukseen. En tiedä johtuuko tämän teen ominaispiirteistä vai siitä, että olin viimeisen parin tunnin aikana tankannut itseni täyteen kaikenlaisia teeherkkuja ja makuaistin vastaanottokyky oli jo heikentynyt, mutta mielikuvani tästä teestä oli melko arkinen.

Käytetyt teenlehdet. Senchaa ja gyokuroa myös maistettiin, käytetyt lehdet voi ilmeisesti hyvin lisätä salaatin jatkoksi. Vähän liian kummallinen ajatus vielä itselle...

Lopputulemana: Oli erittäin mukava ja antoisa iltapäivä, osallistun vastaaviin tilaisuuksiin varmasti jatkossa uudestaankin. Reissulta tarttui mukaan myös muutama uusi lajike kokeiluun, täytyy kirjoittaa niistä kunhan tokenen tästä elämyksestä. 

perjantai 25. toukokuuta 2018

Vieläkin jääteetä: pro-tips

Aurinkoa vaan riittää! Ja kuulemma ensi viikolla helteet vain yltyy. Jääteetä on tullut nautittua mielin määrin, tässä pari to-do ja not-to-do -huomiota:

1) Keitin sitten yli 90-asteiset teet lasiseen mukiin, josta kuva edellisessä postauksessani. Paksua lasia, kyllä se kuuman veden kestää, ja kestikin. Sitä se ei kestänyt, kun saadakseni teen jäähtymään nopeasti laitoin mukin kylmään vesihauteeseen. Kuului samanlainen "räks" kun jääpaloista lähtee kun ne tiputtaa kuumaan veteen. Onneksi halkeama ei mennyt kokonaan läpi, joten muki ei vuoda. Vielä. Note to self: malttia!! Ja maalaisjärkeä.

2) Edellisestä viisastuneena päätin lopettaa kikkailut ja tyytyä turvalliseen kylmähaudutukseen. Halusin kuitenkin mahdollisimman nopeasti valmista juomaa, joten laitoin vain reilusti vihreän teen lehtiä kylmään veteen ja noin kymmeneksi minuutiksi jääkaappiin. Ja oikein hyvää teetä tuli! Eli lisäämällä lehtien määrää voi hyvin kompensoida haudutusajan pituutta. Eikä mitään mene rikki.

3) Jos haudutat kuumaa teetä, jonka annat jäähtyä, lisää mahdollinen sokeri kun juoma on vielä kuumaa. Älä juuri ennen nauttimista jääpaloilla täytetystä kylmästä mukista: Liukenee todella paljon hitaammin. Ala-asteen kemia kertaukseen.

torstai 24. toukokuuta 2018

Jälkkäriteet ravintola Factoryssa


Kävin buffet-lounaalla ravintola Factoryssa Aleksanterinkadulla. Voin suositella: hyvää ruokaa, paljon vaihtoehtoja ja viihtyisä ympäristö edulliseen 10,30e hintaan. Jälkiruoka oli melko yhdentekevää sokerivaahtoa, mutta muuten ei valittamista mistään. Pisteet teetarjonnasta! Muuten korkeatasoisissakin ravintoloissa on tarjolla muuta kuin suppea valikoima pussiteetä. Factoryssa oli sekä pusseja että kaksi valmiiksi haudutetua Forsmannin irtoteetä, Rooibos Aavikkokerma ja Kiinalainen Gun Powder. Eli makeaa kofeiintonta ja maustamatonta vihreää. Varsin hyvä pyrkimys tarjota "jokaiselle jotakin" kahdella vaihtoehdolla.

Maistoin molempia. Rooibos oli lähinnä kermaista: pehmeää ja makeaa. Gun Powder vastasi mielikuvaani "tavallisesta" vihreästä testä: ihan hyvää, vähän karheaa muttei kitkerää. Täytti tehtävänsä yltäkylläisen lounaan jälkeisenä sulattelujuomana.

perjantai 18. toukokuuta 2018

Darjeling First Flush (TeeMaa)

 

TeeMaa mainosti Instagramissa ilmaisia Darjeeling First Flush -maistiaisia, joten menin käymään. Darjeeling First Flush eli kevään ensisadon intialainen Darjeeling -alueen tee on selvästi teeharrastajien rakastamaa, mikä käy nopeasti ilmi kun vähänkin alkaa perehtyä laadukkaisiin teelautuihin. En ollut koskaan ennen itse maistanut, ja sana "Darjeeling" on yhdistynyt minulla lähinnä siihen Twiningsin violettiin pussiteehen, josta en erityisemmin välitä (ja joka on paitsi selvästi heikkolaatuisempaa kuin tällainen erikoisliikkeen tuore irtotee, myös muutenkin eri asia kuin nimenomaan ensisadon darjeeling). Mutta nyt pääsin maistamaan tätä ihan oikeaa paljon puhuttua herkkua.

Ja kyllä oli hyvää! Sain kaksi maistiaista, kylmä- ja kuumahaudutetun. Raikasta, pehmeää, maukasta, kevyttä. Sellaista teetä, jota juodessa on vaikea keskittyä mihinkään muuhun. Parhaat makunautinnot (niin teessä kuin muissakin juomissa ja ruuissa) ovat sellaisia, joita vielä jää nauttimisen jälkeen muistelemaan ja fiilistelemään, että olipas hyvää. Tämä oli sellainen, eli vaikka odotukset olivat korkealla, ei tarvinnut pettyä! Tällaisia tyrmäävän hyviä teekupposia olen muuten nauttinut tuolla TeeMaassa useammankin, suosittelen lämpimästi.

En tietenkään voinut olla ostamatta tätä kotiinkin. Näitä erilaisia Darjeeling First Flush -laatuja oli tietenkin ainakin viittä erilaista, kuten erikoishifistelyliikkeessä asiaan kuuluu, mutta omani valitsin aika summanmutikassa. En siis osaa tulkita tuota FTGFOP1CL-riviä, joten saa sivistää jos joku osaa. Satuin kuulemaan sivusta, kuinka toinen asiakas ihmetteli, että eikö darjeeling olekaan mustaa teetä, ja miten se onkin näin kevyttä ja vaaleaa. Kauppias selitti, että myöhempien satojen darjeelingista tehdään sitä "tavallista mustaa teetä" (josta hän itse ei kuulemma pidä), ja vain tämä kevään ensisato valmistetaan tällaiseksi erityislaatuiseksi. Maku on kieltämättä erityinen: tämä on kevyttä ja vaaleaa, mutta ei maistu vihreältä teeltä. Tämä on kuin hyvin kevyttä mustaa teetä, muttei kuitenkaan missään nimessä laimeaa, vaan täynnä makua. Muistuttaa minusta eniten oolongia, ja eikös oolongiakin sanota "mustan ja vihreän teen välimuodoksi"?

Jännä piirre TeeMaan tuotteissa on se, että näissä pussessa aina ohjeistetaa laittamaan kaksi teelusikallista teenlehtiä kahteen desilitraan vettä, mikä on tuplasti enemmän kuin perus 1tl/kuppi -ohje, joka lukee yleensä kaikkialla muualla. Haudusajat kuitenkin vastaavat muiden liikkeiden suosituksia. TeeMaan sivuilla kerrotaan, että he hauduttavat teen gongfu-tyyliin, jossa käytetään paljon lehtiä suhteessa veteen. Mutta eikö silloin haudutusajankin pitäisi olla lyhyempi? Kotiin päästyäni koitin sitten hauduttaa itse darjeeligia ohjeen mukaan: desimitan ja sekuntikellon kanssa 96C/2tl/2dl/2min. Vielä pressopannussa niin, että lehdet saivat laajeta vapaasti. Ja teestä tuli paljon tujumpaa kuin se herkkä juoma, mitä minulle tarjoiltiin liikkeessä?? En ymmärrä, mitä tein väärin. No, laimensin juomaani lisäämällä varmaan toiset 2dl vettä, ja heti parani. Joten ehkä en yritäkään ymmärtää ja hauduttelen vain tavallani. Parempi näin, enemmän teetä vähemmästä määrästä lehtiä.

torstai 17. toukokuuta 2018

Lisää jääteetä!

 

Olen viime päivät asustellut parvekkeella. Lämpömittaria ei ole, mutta suorassa auringonpaisteessa on iltapäivän tunteina sietämätöntä, ellei nauti kylmää nestettä koko ajan. Toisaalta raikas juoma kädessä ja aurinkolasit naamalla paahde on vain nautinto.

Tällä kertaa valmistin saman tien pannullisen jääteetä ja kokeilin kylmähaudutusta. Yön yli tämäkään ei hautunut, mutta muutaman tunnin ehti olla jääkaapissa. Täytin pannun jääpaloilla ja laitoin tavalliseen verrattuna tuplamäärän lehtiä kylmään veteen tekeytymään. Tee oli Sellon Caffi -myymälästä peräisin olevaa jasmiini-sitruuna-kerma -vihreää teetä: samanaikaisesti pehmeän makeaa (kerma) ja kirpeän raikasta (sitruuna). Ensisijaisesti kuitenkin makeaa. Jotta juoma pysyisi mahdollisimman pitkään kylmänä, nautin herkkuni kannallisesta mukista, joka on paksua lasia ja viilensin mukin ensin kylmällä vedellä. Tämä pannullinen tuli kyllä siinä kuumuudessa hörpittyä niin nopeasti, että ei tee olisi ehtinytkään hirveästi siinä väljähtää.

Alla myös lähikuva eilisestä kupposesta, jonka tein kuumahaudutuksella Norqistin puolukka-greippi-vihreästä teestä. Jäiset juomat auringonpaisteessa näyttävät kuvissa niin houkuttelevilta. Oikeana hetkenä jäätee on parasta mitä eteensä voi saada, mutta tuskin näitä tulee muuten kuin helteellä juotua. Tavallisesti lämpö käsissä, suussa ja lopulta koko kropassa on puolet nautintoa teenjuonnissa.


tiistai 15. toukokuuta 2018

Jääteetä!

Helle! Näillä keleillä ei tee mieli juoda mitään kuumaa, mutta onneksi teenjuonnista ei silti tarvitse pidättäytyä. Jääteen valmistaminen on oma lajinsa, jota en ole hirveän montaa kertaa kokeillut, mutta nyt on täydellinen hetki opetella.

Googlasin neuvoja netistä ja monissa ohjeistettiin kylmähauduttamaan teetä yön yli tai vähintään pari tuntia. Täytyy kokeilla sitäkin tyyliä, mutta tänään minulla oli tarve saada vilvoittava juoma mahdollisimman nopeasti eteeni. Siispä kesän ensimmäinen jääteeni valmistui seuraavilla aineksilla:

1) kuumaa, tavallista vahvemmaksi haudutettua Sadepäivän iloa (Nordqvist)
2) iso kupillinen jääpaloja
3) reilusti sokeria

Nam! Kylmää ja makeaa. Valitsin teen pohjaksi muutenkin hedelmäisen, marjaisen ja makean mustan teen, niin tästä tuli tällainen mehu. Näihinhän voi sekoittaa vaikka mitä yrttejä tai sitruunaa tms., voisi ottaa kesän projektiksi testailla eri vaihtoehtoja.


maanantai 7. toukokuuta 2018

"Kiinalaista terveysteetä" aamiaisella

Pu-Erh Oolong Kiinalainen terveystee: Kuuden teevuoren alueella Lounais-Yunnanissa kasvava Pu-Erh tee on tunnetu terveysvaikutuksistaan. Pu-Erh teetä on käytetty korkeaan kolesteroliin ja laihdutusta tukemaan. Keskiruskeaksi fermentoitu tee on maultaan kypsynyt ja runsas. Lisänä vihreä oolong, mate ja luontainen sitruunaöljy. Annostele 1 tl kuppia kohden ja hauduta 4-10 min.

Olin ystäväni luona kylässä ja join siellä aamiaispöydässä tällaista Forsmanin teesekoitusta. Ensimmäinen ajatukseni oli, että onpas erikoinen yhdistelmä: puerhia, vihreää oolongia ja matea? Ja sitruunaöljyä? En myöskään ole sitä kohderyhmää, johon erityisesti vetoaa teelaadun brändääminen "terveysteeksi." Juon teetä, koska se on hyvää. Lisäksi olen siinä käsityksessä, että terveysvaikutusten kannalta ei ole kovin suurta merkitystä sillä, minkätyyppistä teetä juo. Toisissa etiketeissä asiaa alleviivataan enemmän kuin toisissa. Mainittakoon myös, että mate on kotoisin Etelä-Amerikasta eikä Kiinasta, joten myös "kiinalaisuus" on aavistuksen harhaanjohtavaa mielikuvamainontaa.

Paketti ohjeisti hauduttamaan jopa lähemmäs kymmenen minuuttia, joten tee sai maustua rauhassa. Silti se oli oikein pehmeää ja mietoa, ei yhtään kitkerää muttei myöskään mautonta. Maku on lähinnä yrttinen. Sitruunaa en tunnistanut ollenkaan, olin unohtanut koko ainesosan ennen kuin aloin kirjoittaa tätä postausta. Ainesosat sekoittuvat täysin toisiinsa, mikä ehkä miellyttää jotakuta, mutta itseäni vähän häiritsi, kun en pystynyt erottamaan eri ainesten omia makuja. Ei mikään suuri herkku mutta ihan miellyttävää, kyllä tätä kupillisen silloin tällöin voisi juoda. 3/5.



torstai 3. toukokuuta 2018

Sencha Kura (Chaya Teekauppa eli teekauppa.fi)

Tänään olen nauttinut toista teetä siitä vihreän teen nipusta, jonka tilasin teekauppa.fi:stä viime viikonloppuna. Etiketti on varsin ytimekäs ("Korkealaatuinen sencha Shizuokasta"), mutta nettisivuilla kerrottiin seuraavaa:

Korkealaatuinen sencha Shizuokasta. Tämän teen on tuottanut Otsuka-yhtiö, joka tunnetaan monia kilpailuja voittaneena teentuottajana. Teelehdet ovat nuoria ja herkkiä, hedelmäisellä tuoksulla. Tuotantomenetelmänä käytetään fukamushi-prosessia, jossa teen lehdet höyrystetään kauemmin ja korkeammissa lämpötiloissa. Tämä hajottaa lehden solut, jolloin aromit ja maut pääsevät paremmin esille. Teelehdet ovat hienojakoisempia ja ne osittain sulavat hauteeseen, jolloin teestä saa enemmän irti. Korkea laatu takaa monta haudutusta. 
Haudutus: 1–2 tl/2 dl, 1–2 min, 60–70 °C

Tämä tee sattui olemaan tarjouksessa ja uutiskirjeen kupongilla vielä toisen alennuksen päälle, joten mikä ettei. Ostin muutama viikko sitten Théhuoneelta täysin samannimistä teetä samalta alueelta ja se oli todella, todella hyvää. Hinnoissansa, mutta sen väärti. 25 gramman pakkaus on sen verran nopeasti juotu, ettei tuntunut ihan pöhköltä ostaa lisää samaa laatua vaikka edellistä onkin vielä jäljellä. Sitä paitsi on kiinnostavaa vertailla eri teekauppojen tuotteiden eroja. Teekauppa.fin 25 gramman erä oli alennuksenkin kanssa kalliimpaa kuin Théhuoneen tuote, maistuuko se erilaiselta? Täytyy tehdä myöhemmin postaus niin, että edessä on kuppi kumpaakin. Nyt olen valmistanut niin monet kupilliset ja juonut makuaistini turruksiin tätä teekauppa.fin senchaa, ettei ole hyvä hetki ryhtyä vertaileviin tutkimuksiin.

Näiden hauduttaminen tuntuu olevan harvinaisen tarkkaa puuhaa. Thehuoneen sencha kuran etiketissä annettiin ohjeeksi, että ensimmäisen haudutuksen tulisi kestää 60-70s, toinen 20s ja kolmannen 40s. No johan on, ajattelin, että ihan kymmenen sekunnin tarkkuudella?? Ja vielä noin päin, että toinen haudutus selvästi vähemmän kuin ensimmäinen, 20 sekuntissahan ei juuri ehdi kuin kaataa veden lehtien päälle, ja heti pois. Muutamat annokset näitä nyt hauduttaneena voin sanoa, että ei nämä ohjeet ihan tuulesta ole temmattu. Näistä irtoaa valtavasti makua lyhyessä ajassa. Olen melkein jokaista pannullista laimentanut jälkeenpäin, koska en ole osannut poistaa haudutinta ajoissa. Toisaalta teen haudattaminen on aina vähän salatiedettä, sillä vaikka minuuttimäärät ja lämpötilat olisi ilmoitettu sekunnin ja celciuksen tarkkuudella, veden määrä on silti usein vain "kuppillinen."

Tämä tee on oikein hyvää. Makua irtoaa useisiin haudutuksiin, kuten luvattiin. Tee tuntuu suussa vahvana ja mukavan kirpeänä, mutta jälkeenpäin suuhun nousee miellyttävä makeus. Makeuden tunne voimistuu, kun juo perää kylmää, raikasta vettä. Jännittävä ilmiö! Tämän teen jälkeen on pitkään tyytyväinen olo, ei kannata pilata nautintoa syömällä tai juomalla mitään voimakkaan makuista vähään aikaan. 5/5.

Japanilaiset vihreät teet ovat juomana kuulemma vihertävämpiä kuin muiden maiden teet, liittyy kaiketi tuohon hyöryttämisprosessiin. Olen jokusen kerran päässyt näkemään ja maistamaan oikein kirkkaanvirheää teetä, ja se on todella eksoottinen kokemus. Suurimmaksi osaksihan vihreä tee on kupissa lähinnä keltaista. Tämän juoman väri vaihteli aika paljon eri haudutuksisa vihertävämpänä ja keltaisempana, kuvassa viimeinen (viides pannullinen? En juonut kaikkea yksin!) haudutus, siinä vihreään päin kallistuva sävy näkyy selvästi. (Värisävyt ovat tosin hyvin riippuvaisia kulloisestakin valaistuksesta, eikä varsinkaan valokuvista erilaisilta ruuduilta katsottuna saa kovinkaan luotettavaa kuvaa todellisuudesta.)

Kuvassa myös hyvin palvelleita märkiä teelehtiä. Nämä ovat todella pehmeitä pikku lehdensirpaleita ja turpoavat haudutuksessa tiiviiksi mössöksi. Pakkaus on niin tiheä, että uusintahaudutuksilla vedellä kestää hetki valua siivilästä pannuun asti, kuin suodatinpussin läpi kaataisi.

Teetä mukaan, osa 2

Kirjoitin heinäkuussa takeway-teestä  ja uudesta lasisesta teepullostani. No, sitä iloa ei kestänyt kauaa. Ensinnäkin käytettyäni pulloa par...