Teehurahduksen next level

Jokaisen intohimoisen harrastajan elämässä on kai ollut piste, jonka kohdalla muut ihmiset lakkaavat pysymästä perässä ja omaa puhetta ymmärtävät vain toiset harrastajat. Viime viikkoina teenjuontini on ottanut taas merkittäviä askeleita yhä kauemmas suomalaisesta teepussikulttuurista.

Edellisessä postauksessani linkkasin YouTube-videon, jossa teehifistelijä kertoo, miten huonolaatuisen Bai Hao Yinzhenin erottaa hyvälaatuisesta. Klikkasin sittemmin tämän tyypin YouTube-kanavalle ja löysin kasapäin lisää videoita. Kyseessä on siis brittiläisen Mei Leaf - teekaupan omistaja Don Mei. Videot ovat teknisesti korkealaatuisia ja tyyppi karismaattinen ja viihdyttävä puhuja - jäin aivan koukkuun. Sittemmin olen katsonut tuntikausia näitä videoita ja teeinnostukseni on räjähtänyt muutamassa viikossa aivan uusiin mittasuhteisiin.

Olennaisin näkyvä muutos teenjuonnissani on se, että päähäni on istutettu ajatus gongfu-hauduttamisen tärkeydestä. Kyseessä on siis haudustustapa, jossa olennaista on suuri määrä lehtiä, vähän vettä ja useita haudutuksia (vrt. "länsimainen haudutus" eli teepakettien tyypilliset ohjeet tyylillä 1tl/kuppi ja 3-5 min). Gongfu-haudutus tehdään usein tietynlaisella teevälineistöllä ja siihen voi liittää seremoniallisia elementtejä. Sana ei ole minulle uusi - olen ensimmäisen kerran kuullut asiasta TeeMaan teemaistelussa. Olen kuitenkin aina ennen pitänyt sitä turhana hifistelynä tai jos en turhana niin ainakin liian nörttinä toimintana omassa tavallisen teenjuojan elämässä.

Sittemmin, muun muassa tämän videon myötä, aloin vakavissani kiinnostua aiheesta. Videolla esitetään vertauskuva, että jos gongfu-haudutettu tee on jousiorkesteri, länsimainen haudutus on kuin jousikvartetin yrittäisi saada kuulostamaan samalta vain lisäämällä volyymia. Videon kommenteissa oli myös hauska vertaus liittyen siihen, eikö kallista teetä kannattaisi käyttää säästeliäästi eikä montaa ruokalusikallista per sessio: se on kuin yrittäisi saada "enemmän irti" kalliista viinistä jatkamalla sitä vedellä. Videolla sanotaan myös jotakuinkin että "this is not an extra-geeky super-advanced way of brewing tea, this is THE way of brewing tea." Uppouduttuani internetin teeyhteisön keskusteluihin vaikuttaa siltä, että tästä asiasta ollaan hyvin yksimielisiä. Joten pakko kai sitä on kokeilla!

Aluksi haudutin teen edelleen gongfu-tyyliin nähden hervottoman kokoisissa teepannuissani (0,5-1l), mutta käytin vain vähemmän vettä ja enemmän lehtiä. Pian kuitenkin aloin kaivata enemmän käytännöllisyyttä ja estetiikkaa toimintaani. Niinpä seuraavan kerran TeeMaassa vieraillessani mukaan lähti gongfu-teetarjotin, gaiwan ja sihti. Ostopäätös oli erittäin huolella punnittu: istuin TeeMaassa varmaan monta tuntia teellä, kokeilin eri gaiwaneita käteeni ja vertailin hintoja ulkomaisiin verkkokauppoihin.

 

Gaiwan on siis tuollainen pienehkö kulho, jossa tee hautuu kannen alla. Kun haudutus on valmis, tee kaadetaan tarjoilukannuun (gong dao bei) kannen avulla kuin makaronivesi kattilasta. Tarjoilukannusta tee kaadetaan pieniin kuppeihin ja siten kaikki saavat samanvahvuista teetä. Gongfu-haudutukseen kuuluu astioiden esilämmittäminen ja useimpien teelaatujen kohdalla myös teelehtien huuhtelu ennen ensimmäistä varsinaista haudutusta, ja nämä vedet kaadetaan suoraan teetarjottimelle, jonka rei´istä vesi valuu säiliöön.

"Miksei sitä vettä voi vaan kaataa tiskialtaaseeen?" Voi tietenkin, mutta olen oppinut saamaan suurta esteettistä nautintoa tällaisesta kauniista setistä, jonka äärellä koko homman voi tehdä alusta loppuun. Mätsäävät pikkukupit ja tyyliin sopiva pikkuinen (n. 2-3 dl) tarjoilukannu minulta vielä puuttuvat. Gaiwanin äärimmäisen pelkistetty desing ja yksikertainen käyttötapa viehättävät minua suuresti: ei sihtejä, koristeita, koukeroita eikä edes kahvaa. Vain pieni valkoinen kulho, jonka teenlehdet täyttävät auetessaan.

Ja on kyllä tullut haudutettua hyvää teetä! Ostin kaappiini muutamaa erilaista oolong-teetä, joita on erityisen mukava hauduttaa gaiwanissa, koska lehdet avautuvat näyttävän suuriksi ja niistä on helppo kaataa vesi pois. Vähän on myös vielä totuttelemista: muutaman kerran on tullut myös liian väkevää teetä, kun ei meinaa uskoa että esimerkiksi kymmenen sekunnin haudutus voi hyvin riittää. Parhaat gaiwan-kokemukset ovat toistaiseksi tulleet TeeMaan gaba-oolongista, 50g paketista on nyt noin viikossa juotu suurella nautinnolla jo yli puolet.

Toinen uusi ulottuvuus teenjuonnissani on kiinnostus ulkomaisiin verkkokauppoihin ja internetin kansainvälisiin teeyhteisöihin. Suomalainen teeskene taitaa olla olemattoman pieni tai ainakaan ei kovin näkyvästi esillä internetissä, mutta englanninkieliset sivustot keräävät yhteen paljon ihmisiä ympäri maailman. Siinä vaiheessa kun etsin tietoa esimerkiksi siitä, mitä eroa on dancong- gaba- ja tie guan jin -oolongeilla (vastaus: ovat täysin eri asioita), minun on turha olettaa että tavalliset teetä juovat ystäväni ymmärtävät mistä puhun.