Guzhang Mao Jian (Teepolku)

Tykkään aikani kuluksi selailla teekauppojen nettisivuja. Kun oma harrastus on lähellä sydäntä, siitä nauttii kaikissa muodoissaan. Teen hauduttaminen ja mieluisten tarvikkeiden käyttäminen on itsessään rentouttavaa, vaikka ei edes joisi itse valmista juomaa vaan tarjoilisi sen toiselle. Teehuoneissa ja viihtyisissä kahviloissa käyminen on oma elämyksensä. Teen valmistukseen ja historiaan liittyvä tieto on kiehtovaa. Hautuneet lehdet ovat kauniita ja niitä on hauska tutkia. Netissä surffailemalla törmää kaikenlaiseen jännään teekulttuuriin. Toisaalla on todella yli hilseen menevä nörtteily ja naurettavan kalliita tarvikkeita ja teelaatuja, toisaalla houkuttelevilla kuvauksilla kuorrutettua halpatavaraa. Jostain syystä minusta on hirveän hauskaa vertailla eri brändejä ja sitä, mihin kohtaan tätä janaa ne profiloituvat.

Yksi kiinnostava suomalainen teekauppa, jonka sivuilla olen viettänyt tuntikausia ostamatta ikinä mitään, on turkulainen Teepolku. Näiden sivut herättävät mielenkiinnon, koska imago on todella pro. Valikoima vaikuttaa todella tarkkaan mietityltä. Jokaisesta teestä on tyylikkäät kuvat ja kuvaukset, eikä yhdenkään hinta ole erityisen halpa. Maustettuja teelaatuja on hyvin vähän ja niissäkin muutamassa on esimerkiksi aitoja jasmiininkukkia eikä keinotekoisia aromeja. Meininki on siis sama kuin helsinkiläisessä TeeMaassa, joka ei laadussa petä koskaan. En asu Turussa, joten välttääkseni postikulut olen suosinut näitä pk-seudun teepaikkoja. Voi sitä silti selailla nettisivuja ja ihailla niistä huokuvaa asiantuntemusta.

Sain tässä muutamia viikkoja sitten suureksi ilokseni kuitenkin lahjaksi kaksi Teepolun teetä, ja pääsin testaamaan, onko laatu yhtä korkea kuin mitä sivujen perusteella voisi odottaa. Tänä iltana gaiwanissani hautuu kiinalainen vihreä tee Guzhang Mao Jian. Nettisivuilla teestä kerrotaan enemmänkin mutta paketissa lukee näin:

Guzhang Mao Jian on Hunanin maakunnassa Kiinassa tuotettava hieno vihreä teelaatu. Tämä poiminta on kerrassaan upea. Siinä on esillä kukkaisuutta, vegetaalisuutta ja hentoja eksoottisia hedelmäisiä sävyjä.

Tee on todella herkullista. Tämä on kiinalainen tee, mutta maku muistuttaa minua todella vahvasti japanilaisesta senchasta. Merellinen, pinaattinen. Hyvällä tavalla järeä, sellainen kunnon vahva maku, vaikka haudutan tätä ehkä kymmenen sekuntia per kerta (niin että astiasta ehkä 1/3 lehteä ja loput vettä). Kuvauksen kukkaisuutta, paahteisuutta tai hedelmiä en erityisesti maista, mutta tuon vegetaalisuuden voin allekirjoittaa. (Lauseen "poiminta on kerrassaan upea" merkitys ei minulle ihan aukea. Viitataanko sillä siihen, että lehdet on poimittu varhain ja tarkkaan? Miksei siinä lue niin?) Väri on kauniin vaalea, mikä miellyttää silmääni: kaunein teejuoma on mielestäni joko hennon vaaleankeltaista tai sitten sellaista häkellyttävän kirkkaan vihreää, jollaista japanilainen tee välillä on.

(Toinen lahjateeni on Zheng Yan Qi Lan, josta olen myös pitänyt paljon. Sitä ei ole kupissa tänä iltana, joten ei ole antaa yksityiskohtaisempia makuhavaintoja tällä kertaa.)

Seuraan Teepolkua Facebookissa ja sitä kautta sain tietää, että ovat juuri avanneet myymälän yhteyteen teehuoneen. Pitääpä poiketa, jos tulee Turussa käytyä.

 

Kaksi maistelua: korealainen ja oolong

Viime viikonloppuna minulla oli mahdollisuus osallistua TeeMaassa kahteen teemaistelutilaisuuteen! Lauantaina maisteltiin korealaista teetä ja sunnuntaina oolong-teetä. Tunnelma oli kiireetön ja rento, tee oli hyvää ja taas tuli paljon opittua uutta.



Korealainen maistelun ensimmäinen tee oli Jungjak eli "keskikokoinen varpunen." Korealaisia teelaatuja ovat myös "iso varpunen" ja "pieni varpunen", joista isompi poimitaan myöhemmin keväällä. "Semivarpunen" asettuu sitten näiden väliin. Mitä pienempi varpunen, sitä arvokkaampaa teetä. Lauantainen varpunen oikein hyvää ja maukasta. Ilman parempaa tietoa olisin luullut sitä japanilaiseksi senchaksi: herkullinen umami maistui tässä erityisesti ensimmäisessä haudutuksessa vahvana. Koreassa teetä sekä paahdetaan että höyrytetään, eikä valmistaja välttämättä kerro omia tuotantomenelmiään, mutta tämän teen teemestari epäili höyrytetyn. Kävisi järkeen ja selittäisi, miksi tästä tuli niin vahvasti mieleen japanilainen tee.

Seuraava tee oli Ujeon, jonka nimi tarkoittaa "ennen sadetta." Nimi viittaa "viljasateet"-nimiseen kalenterijaksoon, jota ennen tee poimitaan. Tämä oli hyvin varhaista poimintaa, vielä "pientä varpustakin" aikaisempaa. Omaan makuuni tämä oli turhan kevyttä ja muistutti paljon edellisen teen kolmatta haudutusta.

Kolmantena meille tarjoiltiin todellista luksusteetä nimeltä Hwahu, jonka hinta on kaksi euroa per gramma. Tästäkin olisi kuulemma vielä hienompi versio, josta saisi maksaa 3e/1g. Hinta selittyy vielä varhaisemmalla poiminnalla ja äärimmäisen pienellä tuotantoerällä. Lehdet olivat hämmästyttävän pieniä! Maku oli todella vivahteikas ja tasapainoinen. Mielenkiintoni heräsi, mutta elämys ei ollut niin ikimuistoinen, että missään nimessä ostaisin tätä tuolla hinnalla kotiin. Erittäin hyvä tee joka tapauksessa.

Hwahu

Neljäs tee oli punaista (eli mustaa, siis täysin hapetettua) teetä, Hadong Red. Olen juonut monia TeeMaan kiinalaisia punaisia teitä, ja tässä oli tietenkin paljon samaa. Tässäkin oli mielestäni häivähdys senchamaista umamia, mikä oli yllättävää. Todella herkullinen tee, valitettavasti myös aika kallis, 14,90e/40g. Ostin kotiin entuudestaan hyväksi havaittua kiinalaista punaista teetä "Tuulenhenkäys" 8,20e/50g, niin raaskii juodakin. Joku toinen kerta palaan kyllä vielä tuohon korealaiseenkin, jäi mieleen.
Lopuksi joimme vielä kaksi kupillista punaista matchaa: ensin sellaisenaan ja sitten sokerisena maitoon sekoitettuna. Naturel-versio oli lähinnä vähän hassua, vähän kuivakkaa mustaa teetä. Mutta lattesekoitus oli elämys! Todella makeaa ja koukuttavaa, kuin täydellinen kaakao mutta hienostuneempi. Namnamnam.

HERKKU

Oolong-maistelussa tarjoiltiin kuutta teetä: Everspring, Da Hong Pao, Dancong Da Wu Ye, Dongfang Meiren (Oriental Beauty), Bai Ji Guan ja Ruby Gaba. Näistä muutama olikin jo minulle enemmän tai vähemmän tuttuja: puolia olin maistanut ja kaikista muista paitsi Bai Ji Guanista kuullut. (Teetietämykseni kasvaa kiihtyvää vauhtia hurahduksen syvetessä...) Nämä teet olivat eritasoisesti hapettuneita ja paahdettuja, osa pallolle rullattuja ja osa pitkulaisina lehtinä. Oolong-teet poimitaan yleisesti myöhemmin kuin vihreät teet, koska suhteellisen suuret lehdet ovat haluttuja.

Näistä kotiin vietäväksi tarttui mukaan pussillinen Oriental Beautya, jota maistoin ensimmäistä kertaa. Tämän teen erityispiirre on se, että kokonaisten lehtien seassa on kärkisilmuja, mikä on oolong-teelle epätavallista. Mielettömän hunajainen maku, todella makea. Sain eläväisen mielleyhtymän Lahdessa sijaitsevan Popot-ravintolan jälkiruokaviiniin, joka on kuin juoksevaa hunajaa. Ja siis todella hyvällä tavalla. Mmmmm.