Korealainen maistelun ensimmäinen tee oli Jungjak eli "keskikokoinen varpunen." Korealaisia teelaatuja ovat myös "iso varpunen" ja "pieni varpunen", joista isompi poimitaan myöhemmin keväällä. "Semivarpunen" asettuu sitten näiden väliin. Mitä pienempi varpunen, sitä arvokkaampaa teetä. Lauantainen varpunen oikein hyvää ja maukasta. Ilman parempaa tietoa olisin luullut sitä japanilaiseksi senchaksi: herkullinen umami maistui tässä erityisesti ensimmäisessä haudutuksessa vahvana. Koreassa teetä sekä paahdetaan että höyrytetään, eikä valmistaja välttämättä kerro omia tuotantomenelmiään, mutta tämän teen teemestari epäili höyrytetyn. Kävisi järkeen ja selittäisi, miksi tästä tuli niin vahvasti mieleen japanilainen tee.
Seuraava tee oli Ujeon, jonka nimi tarkoittaa "ennen sadetta." Nimi viittaa "viljasateet"-nimiseen kalenterijaksoon, jota ennen tee poimitaan. Tämä oli hyvin varhaista poimintaa, vielä "pientä varpustakin" aikaisempaa. Omaan makuuni tämä oli turhan kevyttä ja muistutti paljon edellisen teen kolmatta haudutusta.
Kolmantena meille tarjoiltiin todellista luksusteetä nimeltä Hwahu, jonka hinta on kaksi euroa per gramma. Tästäkin olisi kuulemma vielä hienompi versio, josta saisi maksaa 3e/1g. Hinta selittyy vielä varhaisemmalla poiminnalla ja äärimmäisen pienellä tuotantoerällä. Lehdet olivat hämmästyttävän pieniä! Maku oli todella vivahteikas ja tasapainoinen. Mielenkiintoni heräsi, mutta elämys ei ollut niin ikimuistoinen, että missään nimessä ostaisin tätä tuolla hinnalla kotiin. Erittäin hyvä tee joka tapauksessa.
Hwahu |
Lopuksi joimme vielä kaksi kupillista punaista matchaa: ensin sellaisenaan ja sitten sokerisena maitoon sekoitettuna. Naturel-versio oli lähinnä vähän hassua, vähän kuivakkaa mustaa teetä. Mutta lattesekoitus oli elämys! Todella makeaa ja koukuttavaa, kuin täydellinen kaakao mutta hienostuneempi. Namnamnam.
HERKKU |
Oolong-maistelussa tarjoiltiin kuutta teetä: Everspring, Da Hong Pao, Dancong Da Wu Ye, Dongfang Meiren (Oriental Beauty), Bai Ji Guan ja Ruby Gaba. Näistä muutama olikin jo minulle enemmän tai vähemmän tuttuja: puolia olin maistanut ja kaikista muista paitsi Bai Ji Guanista kuullut. (Teetietämykseni kasvaa kiihtyvää vauhtia hurahduksen syvetessä...) Nämä teet olivat eritasoisesti hapettuneita ja paahdettuja, osa pallolle rullattuja ja osa pitkulaisina lehtinä. Oolong-teet poimitaan yleisesti myöhemmin kuin vihreät teet, koska suhteellisen suuret lehdet ovat haluttuja.
Näistä kotiin vietäväksi tarttui mukaan pussillinen Oriental Beautya, jota maistoin ensimmäistä kertaa. Tämän teen erityispiirre on se, että kokonaisten lehtien seassa on kärkisilmuja, mikä on oolong-teelle epätavallista. Mielettömän hunajainen maku, todella makea. Sain eläväisen mielleyhtymän Lahdessa sijaitsevan Popot-ravintolan jälkiruokaviiniin, joka on kuin juoksevaa hunajaa. Ja siis todella hyvällä tavalla. Mmmmm.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti