Teetä mukaan, osa 2

Kirjoitin heinäkuussa takeway-teestä ja uudesta lasisesta teepullostani. No, sitä iloa ei kestänyt kauaa. Ensinnäkin käytettyäni pulloa pari kuukautta minusta alkoi tuntua, että korkin muoviosaan jäi kuitenkin tuoksuja, jotka mahdollisesti vaikuttivat teen makuun. Käytin pullon tiskikoneessa, koska ohjeissa sanottiin sen olevan ok, mutta korkki ei kestänyt sitä, vaan puinen koriste irtosi ja jäljelle jäi muoviosa. Homma kuitenkin vielä toimi normaalisti, kunnes joku kerta tiskatessa pullo kolahti johonkin ja suuaukosta irtosi pieni pala, eikä sen jälkeen pulloa ole voinut pitää kuin pystyasennossa. Tavallisena takeway-kuppina koko ajan kädessä pitäen tämä pullo ei toimi hirveän hyvin: pullo täynnä teetä on aika raskas ja koska kaksinkertainen lasi pitää lämpöä aika hyvin, teetä pääsee juomaan vasta kanniskeltuaan sitä hyvän aikaa ympäriinsä.

Olin pitkään ilman päivittäistä matkateetäni, kunnes viikko sitten päätin antaa mahdollisuuden perinteisemmälle kestomukille. Kaikenlaista kuppia myydään kyllä joka kahvilassa ja marketissa ja kioskissa, mutta minä olen kokemuksen kautta tullut näissä erittäin nirsoksi, lähinnä materiaalin suhteen. Uusin ehdokas on valmistettu jonkinlaisesta bambu/maissi-ekomateriaalista. Mukissa tee ei ole kosketuksissa minkään muovisen kanssa. Ainoastaan suuaukon päällä on tuollainen silikoninen tulppa, jonka senkin saa kokonaan irroitettua halutessaan. Ostin mukin TeeMaan myymälästä. Vakuutuin tyylikkäästä ulkomuodosta ja siitä, että mukissa ei ollut minkäänlaista ominaistuoksua. Lisäksi materiaali on tosi kevyttä.

Toistaiseksi olen ollut tyytyväinen. Huomioitavaa on, että materiaali ei pidä lämpöä erityisen hyvin, mikä tarkoittaa kahta asiaa: kuppi on tosi lämmin käsissä ja tee kannattaa juoda aika nopeasti. Toinen tärkeä oivallus, joka minun muuten olisi varmaan kannattanut tehdä myös aikaisempien systeemieni kanssa: mukin pitää antaa kuivua kunnolla! Eli kun tee on aamulla hörpitty junassa ja tyhjä kuppi kulkee mukana koko päivän, kannattaa ehdottomasti antaa sen kuivua ilman kantta, jos mahdollista. Koska jos näin ei toimi, tyhjässä kupissa hautuu kummallisia hajuja, jotka eivät lähde pelkästään pesemällä, vaan vasta kun muki on loppuun asti kuivunut.

Palaaminen teetermoksesta yksinkertaiseen kestokuppiin tuntuu hyvältä idealta juuri nyt muutenkin. Vaatiessani teeltäni aikaisempaa parempaa laatua olen kiinnittänyt huomiota myös siihen, miten teen maku muuttuu, kun se seisoo. Varsinkin erityisen herkät ja kevyet teet menettävät paljon raikkauttaan, jos niitä varastoi termarissa tunteja ennen juomista. Näin ollen ei minulla enää ole erityistä tarvettakaan suurikokoiselle ja lämpöä pitkään ylläpitävälle pullolle. Sen sijaan järkevämmältä tuntuisi pitää mukanaan teenlehtiä ja hauduttaa niitä päivän mittaan suoraan omaan mukiin, jos vain saa jostain kuumaa vettä käyttöönsä. Näin jo silmissäni sen, miten joku päivä vielä kannan termoskannussa kuumaa vettä mukanani, jotta voin laittaa omat teeni hautumaan kun haluan.

Tähän liittyen myös mukin nopealla jäähtymisellä on etunsa. Olen muutaman kerran haudutellut matkateeni niin, että valitsen tarpeeksi suurilehtisen teen, laitan lehdet mukin pohjalle ja jätän sinne. Kun lämpötila tippuu tarpeeksi nopeasti, tee ei haudu liikaa ja siitä irtoaa makua vielä toiseen kierrokseen. Kokonaisissa, vapaasti mukissa laajenevissa lehdissä on jotain todella esteettistä ja tyydyttävää.

Guzhang Mao Jian (Teepolku)

Tykkään aikani kuluksi selailla teekauppojen nettisivuja. Kun oma harrastus on lähellä sydäntä, siitä nauttii kaikissa muodoissaan. Teen hauduttaminen ja mieluisten tarvikkeiden käyttäminen on itsessään rentouttavaa, vaikka ei edes joisi itse valmista juomaa vaan tarjoilisi sen toiselle. Teehuoneissa ja viihtyisissä kahviloissa käyminen on oma elämyksensä. Teen valmistukseen ja historiaan liittyvä tieto on kiehtovaa. Hautuneet lehdet ovat kauniita ja niitä on hauska tutkia. Netissä surffailemalla törmää kaikenlaiseen jännään teekulttuuriin. Toisaalla on todella yli hilseen menevä nörtteily ja naurettavan kalliita tarvikkeita ja teelaatuja, toisaalla houkuttelevilla kuvauksilla kuorrutettua halpatavaraa. Jostain syystä minusta on hirveän hauskaa vertailla eri brändejä ja sitä, mihin kohtaan tätä janaa ne profiloituvat.

Yksi kiinnostava suomalainen teekauppa, jonka sivuilla olen viettänyt tuntikausia ostamatta ikinä mitään, on turkulainen Teepolku. Näiden sivut herättävät mielenkiinnon, koska imago on todella pro. Valikoima vaikuttaa todella tarkkaan mietityltä. Jokaisesta teestä on tyylikkäät kuvat ja kuvaukset, eikä yhdenkään hinta ole erityisen halpa. Maustettuja teelaatuja on hyvin vähän ja niissäkin muutamassa on esimerkiksi aitoja jasmiininkukkia eikä keinotekoisia aromeja. Meininki on siis sama kuin helsinkiläisessä TeeMaassa, joka ei laadussa petä koskaan. En asu Turussa, joten välttääkseni postikulut olen suosinut näitä pk-seudun teepaikkoja. Voi sitä silti selailla nettisivuja ja ihailla niistä huokuvaa asiantuntemusta.

Sain tässä muutamia viikkoja sitten suureksi ilokseni kuitenkin lahjaksi kaksi Teepolun teetä, ja pääsin testaamaan, onko laatu yhtä korkea kuin mitä sivujen perusteella voisi odottaa. Tänä iltana gaiwanissani hautuu kiinalainen vihreä tee Guzhang Mao Jian. Nettisivuilla teestä kerrotaan enemmänkin mutta paketissa lukee näin:

Guzhang Mao Jian on Hunanin maakunnassa Kiinassa tuotettava hieno vihreä teelaatu. Tämä poiminta on kerrassaan upea. Siinä on esillä kukkaisuutta, vegetaalisuutta ja hentoja eksoottisia hedelmäisiä sävyjä.

Tee on todella herkullista. Tämä on kiinalainen tee, mutta maku muistuttaa minua todella vahvasti japanilaisesta senchasta. Merellinen, pinaattinen. Hyvällä tavalla järeä, sellainen kunnon vahva maku, vaikka haudutan tätä ehkä kymmenen sekuntia per kerta (niin että astiasta ehkä 1/3 lehteä ja loput vettä). Kuvauksen kukkaisuutta, paahteisuutta tai hedelmiä en erityisesti maista, mutta tuon vegetaalisuuden voin allekirjoittaa. (Lauseen "poiminta on kerrassaan upea" merkitys ei minulle ihan aukea. Viitataanko sillä siihen, että lehdet on poimittu varhain ja tarkkaan? Miksei siinä lue niin?) Väri on kauniin vaalea, mikä miellyttää silmääni: kaunein teejuoma on mielestäni joko hennon vaaleankeltaista tai sitten sellaista häkellyttävän kirkkaan vihreää, jollaista japanilainen tee välillä on.

(Toinen lahjateeni on Zheng Yan Qi Lan, josta olen myös pitänyt paljon. Sitä ei ole kupissa tänä iltana, joten ei ole antaa yksityiskohtaisempia makuhavaintoja tällä kertaa.)

Seuraan Teepolkua Facebookissa ja sitä kautta sain tietää, että ovat juuri avanneet myymälän yhteyteen teehuoneen. Pitääpä poiketa, jos tulee Turussa käytyä.

 

Kaksi maistelua: korealainen ja oolong

Viime viikonloppuna minulla oli mahdollisuus osallistua TeeMaassa kahteen teemaistelutilaisuuteen! Lauantaina maisteltiin korealaista teetä ja sunnuntaina oolong-teetä. Tunnelma oli kiireetön ja rento, tee oli hyvää ja taas tuli paljon opittua uutta.



Korealainen maistelun ensimmäinen tee oli Jungjak eli "keskikokoinen varpunen." Korealaisia teelaatuja ovat myös "iso varpunen" ja "pieni varpunen", joista isompi poimitaan myöhemmin keväällä. "Semivarpunen" asettuu sitten näiden väliin. Mitä pienempi varpunen, sitä arvokkaampaa teetä. Lauantainen varpunen oikein hyvää ja maukasta. Ilman parempaa tietoa olisin luullut sitä japanilaiseksi senchaksi: herkullinen umami maistui tässä erityisesti ensimmäisessä haudutuksessa vahvana. Koreassa teetä sekä paahdetaan että höyrytetään, eikä valmistaja välttämättä kerro omia tuotantomenelmiään, mutta tämän teen teemestari epäili höyrytetyn. Kävisi järkeen ja selittäisi, miksi tästä tuli niin vahvasti mieleen japanilainen tee.

Seuraava tee oli Ujeon, jonka nimi tarkoittaa "ennen sadetta." Nimi viittaa "viljasateet"-nimiseen kalenterijaksoon, jota ennen tee poimitaan. Tämä oli hyvin varhaista poimintaa, vielä "pientä varpustakin" aikaisempaa. Omaan makuuni tämä oli turhan kevyttä ja muistutti paljon edellisen teen kolmatta haudutusta.

Kolmantena meille tarjoiltiin todellista luksusteetä nimeltä Hwahu, jonka hinta on kaksi euroa per gramma. Tästäkin olisi kuulemma vielä hienompi versio, josta saisi maksaa 3e/1g. Hinta selittyy vielä varhaisemmalla poiminnalla ja äärimmäisen pienellä tuotantoerällä. Lehdet olivat hämmästyttävän pieniä! Maku oli todella vivahteikas ja tasapainoinen. Mielenkiintoni heräsi, mutta elämys ei ollut niin ikimuistoinen, että missään nimessä ostaisin tätä tuolla hinnalla kotiin. Erittäin hyvä tee joka tapauksessa.

Hwahu

Neljäs tee oli punaista (eli mustaa, siis täysin hapetettua) teetä, Hadong Red. Olen juonut monia TeeMaan kiinalaisia punaisia teitä, ja tässä oli tietenkin paljon samaa. Tässäkin oli mielestäni häivähdys senchamaista umamia, mikä oli yllättävää. Todella herkullinen tee, valitettavasti myös aika kallis, 14,90e/40g. Ostin kotiin entuudestaan hyväksi havaittua kiinalaista punaista teetä "Tuulenhenkäys" 8,20e/50g, niin raaskii juodakin. Joku toinen kerta palaan kyllä vielä tuohon korealaiseenkin, jäi mieleen.
Lopuksi joimme vielä kaksi kupillista punaista matchaa: ensin sellaisenaan ja sitten sokerisena maitoon sekoitettuna. Naturel-versio oli lähinnä vähän hassua, vähän kuivakkaa mustaa teetä. Mutta lattesekoitus oli elämys! Todella makeaa ja koukuttavaa, kuin täydellinen kaakao mutta hienostuneempi. Namnamnam.

HERKKU

Oolong-maistelussa tarjoiltiin kuutta teetä: Everspring, Da Hong Pao, Dancong Da Wu Ye, Dongfang Meiren (Oriental Beauty), Bai Ji Guan ja Ruby Gaba. Näistä muutama olikin jo minulle enemmän tai vähemmän tuttuja: puolia olin maistanut ja kaikista muista paitsi Bai Ji Guanista kuullut. (Teetietämykseni kasvaa kiihtyvää vauhtia hurahduksen syvetessä...) Nämä teet olivat eritasoisesti hapettuneita ja paahdettuja, osa pallolle rullattuja ja osa pitkulaisina lehtinä. Oolong-teet poimitaan yleisesti myöhemmin kuin vihreät teet, koska suhteellisen suuret lehdet ovat haluttuja.

Näistä kotiin vietäväksi tarttui mukaan pussillinen Oriental Beautya, jota maistoin ensimmäistä kertaa. Tämän teen erityispiirre on se, että kokonaisten lehtien seassa on kärkisilmuja, mikä on oolong-teelle epätavallista. Mielettömän hunajainen maku, todella makea. Sain eläväisen mielleyhtymän Lahdessa sijaitsevan Popot-ravintolan jälkiruokaviiniin, joka on kuin juoksevaa hunajaa. Ja siis todella hyvällä tavalla. Mmmmm.

Oolongia Mokkamestareilta

Viime viikkoina olen tehnyt useampia teehankintoja enkä ole mistään ehtinyt mitään kirjoittaa! Kaappiin on tullut kiinalaista Jade Snow vihreää teetä ThéHuoneelta, kiinalaista Mao Feng vihreää teetä ja tarjoilukannu brittäisestä verkkokaupasta Wan Ling Tea House ja japanilaista senchaa TeeMaasta. Herkullisia kaikki! Ehkä myöhemmin niistä lisää. Ai niin ja gaiwaniini mätsäävät pikkuruiset kupit TeeMaasta. Nyt gongfu-settini miellyttää silmääni joka tavalla.

Tänään olin kävin Tampereen Mokkamestarit-kahvilassa. Kun paikkaan astuu sisään, vastaan tulvii huumaava vastajauhetun kahvin aromi. Tästä ja paikan nimestä huolimatta siellä on huomattavan laaja irtoteevalikoima. Olen käynyt Mokkamestareilla kerran aikaisemmin ja silloin ostin kotiin vietäväksi "Ystävän tee" -nimistä mansikalla ja aprikoosilla maustettua mustaa teetä. Tykkäsin ja join loppuun nautinnolla.

Tänään join paikan päällä "Päivä teetä" eli White Downy Oolongia. Tee tarjoiltiin kauniissa juoman väriin sopivassa kupissa. Hurahdettuani gongfutteluun ja pikkukuppeihin tämä noin 4-5 desilitran saavi tuntui hulvattoman valtavalta. Yritin sanallistaa miltä tee maistui, ja oikeastaan ainoa mitä tuli mieleen oli hunaja, hunaja ja hunaja. Pehmeää ja kevyttä, tosi mietoa. Hyvää, tosin olisin tykännyt jos olisi ollut vähän paksumpaa ja voimakkaamman makuista. (En voinut olla miettimättä, miltä tämä maistuisi gongfu-haudutettuna. Olisiko maukkaampaa?)

Mukaan ostin kahdenlaista taiwanilaista oolongia. Olen nyt erityisen innostunut tutustumaan erilaisiin oolongeihin, koska gongfu-haudutusta suositellaan erityisesti näihin. Ystävällinen myyjä esitteli minulle eri vaihtoehtoja. Ostin uteliaisuuttani kahdesta eri hintaluokasta, saa nähdä onko merkittävää eroa. Dong ding -oolongista olen aikaisemmin kuullutkin ja olen siinä käsityksessä että kyseessä on arvostettu teelaatu. Meni heti testiin kun pääsin illalla kotiin.

Myyjä kertoi, että Dong ding viittaa teelajikkeeseen ja tämä kyseinen tuote on kevyesti hapetettua, n. 10-20%. Tee on hyvin raikasta ja vihannesmaista, melko lähellä vihreää teetä. Muistuttaa todella paljon vietnamilaista Dalat Hills -oolongia, jota ostin TeeMaan alennusmyynnistä jonkin aikaa sitten. Samaa sarjaa oli myös Tien Guan Jin -oolong, josta sain TeeMaasta kerran näytepaketin. Nämä kaikki ovat siis vihreitä, kevyesti hapetettuja palloksi rullattuja oolongeja. Kaikissa näissä on myös kermaisuutta ja kukkaisuutta.

Dancong-teemaistelu

Tänään oli taas mielenkiintoinen teemaistelutilaisuus TeeMaassa, aiheena kiinalainen dancong-oolong. Oli hauskaa, että teema oli näin tiukasti rajattu ja tähän valittuun teetyyppiin perehdyttiin perusteellisesti. Maistoimme yhteensä seitsemään eri dancongia ja lisäksi yhtä toisenlaista oolong-teetä.

Oolong-tee yläkäsitteenä on osittain hapetettua teetä. Eli siinä missä vihreä tee on hapettamatonta ja musta tee kokonaan hapetettua, oolong voi olla kaikkea sitä väliltä. Toiset oolongit muistuttavat siis enemmän virheää teetä ja toiset enemmän mustaa teetä. Muita tekijöitä, joissa eri oolong-teet eroavat toisistaan, ovat teen kasvupaikka (maa, alue, korkeus...), teelajike, paahtoaste, muotoilu (esim. osa rullataan palloiksi), mikä osa kasvista poimitaan ja mihin aikaan vuodesta jne. Minulle onkin nopeasti käynyt selväksi, että pelkkä "oolong" ei kerro teestä hirveästi mitään.

Tänään opin: Dancong-oolongin nimi viittaa teepensaslajikkeeseen, jota kasvatetaan Phoenix-vuorilla Guangdongin maakunnassa. Dancong-tee voi olla enemmän tai vähemmän hapetettua ja kevyesti tai raskaasti paahdettua. Lehdet ovat isoja ja ne rullataan pitkulaisiksi kääröiksi. Sekä vähän hapettunut että suurimmaksi osaksi hapettunut dancong haudutetaan lähelle 100-asteisessa vedessä.

Maistoimme seuraavia dancongeja: zhi lan xiang ("orkidea"), da wu ye ("iso tumma lehti"), mi lan xiang ("hunaja-orkidea"), ya shi xiang ("ankan kakka"??) ja mo li hua ("jasmiininkukka"). Nimet viittaavat dancong-pensaan alalajikkeisiin. Kakkaoolongiin olen törmännyt aiemminkin ja ilmeisesti nimen takana on viljelijä, joka on suojellut arvokasta teeviljelmään varkailta levittämällä inhottavia huhuja alueesta. Nämä teet olivat hieman eriasteisesti hapetettuja ja paahdettuja, da wu ye:sta kokeilimme sekä kevyempää että raskaampaa paahtoastetta.

Oltiin joka tapauksessa varsin hienovaraisten erojen äärellä. Näistä mi lan xiang erottui eniten ja oli selvästi muita tummempaa, muuten teet muistuttivat varsin paljon toisiaan. Eroja oli mm. makeudessa, keveydessä, kuivakkuudessa, kukkaisuudessa, pistävyydessä. Tuoksuissa oli jopa enemmän eroja kuin mauissa! Opin myös tähän liittyvän kiinnostavan faktan: kuulemma keväällä poimittu tee on rikkaamman makuista mutta syksyllä poimittu tuoksuu voimakkaammin. Tuoksut olivat joissain tapauksissa myös häkellyttävän erilaisia kuin maut. Tuoksu myös muuttui paljon, kun lehdet olivat märkiä. Suurin osa näistä teistä tuoksui makealle ja kermaiselle, mutta maussa oli enemmän kuivakkuutta ja paahteisuutta. Pidin enemmän ensimmäisistä haudutuksista, jälkimmäiset olivat raskaampia. Dancongien yhteydessä puhutaan paljon kukkaisuudesta, ja kyllä sen näistä maistoi. Ehkä vielä enemmän kukkaisuutta oli tuoksussa kuin maussa.

Viimeisenä joimme hassunnäköistä kakuksi pakattua shui xian -oolongia Zhang pingin kaupungista. Tämä oli kevyttä, paahtamatonta teetä. Ehkä minun makuuni näistä kaikista kukkaisinta ja herkintä, tykkäsin (ironista kyllä, dancong-maistelussa) tästä eniten. Maistelu oli hauska ja hirveän informatiivinen tilaisuus, mutta tämän perusteella dancong ei ole suosikkiteetäni. Nautin, mutten saanut samanlaista mindblown-tunnetta kuin olen viimeaikoina saanut esimerkiksi valkoisesta teestä tai gaba-oolongista. Ehkä dancong tulee teehyllyssäni muotiin joskus toiste.

Kiitos TeeMaa!

Teehurahduksen next level

Jokaisen intohimoisen harrastajan elämässä on kai ollut piste, jonka kohdalla muut ihmiset lakkaavat pysymästä perässä ja omaa puhetta ymmärtävät vain toiset harrastajat. Viime viikkoina teenjuontini on ottanut taas merkittäviä askeleita yhä kauemmas suomalaisesta teepussikulttuurista.

Edellisessä postauksessani linkkasin YouTube-videon, jossa teehifistelijä kertoo, miten huonolaatuisen Bai Hao Yinzhenin erottaa hyvälaatuisesta. Klikkasin sittemmin tämän tyypin YouTube-kanavalle ja löysin kasapäin lisää videoita. Kyseessä on siis brittiläisen Mei Leaf - teekaupan omistaja Don Mei. Videot ovat teknisesti korkealaatuisia ja tyyppi karismaattinen ja viihdyttävä puhuja - jäin aivan koukkuun. Sittemmin olen katsonut tuntikausia näitä videoita ja teeinnostukseni on räjähtänyt muutamassa viikossa aivan uusiin mittasuhteisiin.

Olennaisin näkyvä muutos teenjuonnissani on se, että päähäni on istutettu ajatus gongfu-hauduttamisen tärkeydestä. Kyseessä on siis haudustustapa, jossa olennaista on suuri määrä lehtiä, vähän vettä ja useita haudutuksia (vrt. "länsimainen haudutus" eli teepakettien tyypilliset ohjeet tyylillä 1tl/kuppi ja 3-5 min). Gongfu-haudutus tehdään usein tietynlaisella teevälineistöllä ja siihen voi liittää seremoniallisia elementtejä. Sana ei ole minulle uusi - olen ensimmäisen kerran kuullut asiasta TeeMaan teemaistelussa. Olen kuitenkin aina ennen pitänyt sitä turhana hifistelynä tai jos en turhana niin ainakin liian nörttinä toimintana omassa tavallisen teenjuojan elämässä.

Sittemmin, muun muassa tämän videon myötä, aloin vakavissani kiinnostua aiheesta. Videolla esitetään vertauskuva, että jos gongfu-haudutettu tee on jousiorkesteri, länsimainen haudutus on kuin jousikvartetin yrittäisi saada kuulostamaan samalta vain lisäämällä volyymia. Videon kommenteissa oli myös hauska vertaus liittyen siihen, eikö kallista teetä kannattaisi käyttää säästeliäästi eikä montaa ruokalusikallista per sessio: se on kuin yrittäisi saada "enemmän irti" kalliista viinistä jatkamalla sitä vedellä. Videolla sanotaan myös jotakuinkin että "this is not an extra-geeky super-advanced way of brewing tea, this is THE way of brewing tea." Uppouduttuani internetin teeyhteisön keskusteluihin vaikuttaa siltä, että tästä asiasta ollaan hyvin yksimielisiä. Joten pakko kai sitä on kokeilla!

Aluksi haudutin teen edelleen gongfu-tyyliin nähden hervottoman kokoisissa teepannuissani (0,5-1l), mutta käytin vain vähemmän vettä ja enemmän lehtiä. Pian kuitenkin aloin kaivata enemmän käytännöllisyyttä ja estetiikkaa toimintaani. Niinpä seuraavan kerran TeeMaassa vieraillessani mukaan lähti gongfu-teetarjotin, gaiwan ja sihti. Ostopäätös oli erittäin huolella punnittu: istuin TeeMaassa varmaan monta tuntia teellä, kokeilin eri gaiwaneita käteeni ja vertailin hintoja ulkomaisiin verkkokauppoihin.

 

Gaiwan on siis tuollainen pienehkö kulho, jossa tee hautuu kannen alla. Kun haudutus on valmis, tee kaadetaan tarjoilukannuun (gong dao bei) kannen avulla kuin makaronivesi kattilasta. Tarjoilukannusta tee kaadetaan pieniin kuppeihin ja siten kaikki saavat samanvahvuista teetä. Gongfu-haudutukseen kuuluu astioiden esilämmittäminen ja useimpien teelaatujen kohdalla myös teelehtien huuhtelu ennen ensimmäistä varsinaista haudutusta, ja nämä vedet kaadetaan suoraan teetarjottimelle, jonka rei´istä vesi valuu säiliöön.

"Miksei sitä vettä voi vaan kaataa tiskialtaaseeen?" Voi tietenkin, mutta olen oppinut saamaan suurta esteettistä nautintoa tällaisesta kauniista setistä, jonka äärellä koko homman voi tehdä alusta loppuun. Mätsäävät pikkukupit ja tyyliin sopiva pikkuinen (n. 2-3 dl) tarjoilukannu minulta vielä puuttuvat. Gaiwanin äärimmäisen pelkistetty desing ja yksikertainen käyttötapa viehättävät minua suuresti: ei sihtejä, koristeita, koukeroita eikä edes kahvaa. Vain pieni valkoinen kulho, jonka teenlehdet täyttävät auetessaan.

Ja on kyllä tullut haudutettua hyvää teetä! Ostin kaappiini muutamaa erilaista oolong-teetä, joita on erityisen mukava hauduttaa gaiwanissa, koska lehdet avautuvat näyttävän suuriksi ja niistä on helppo kaataa vesi pois. Vähän on myös vielä totuttelemista: muutaman kerran on tullut myös liian väkevää teetä, kun ei meinaa uskoa että esimerkiksi kymmenen sekunnin haudutus voi hyvin riittää. Parhaat gaiwan-kokemukset ovat toistaiseksi tulleet TeeMaan gaba-oolongista, 50g paketista on nyt noin viikossa juotu suurella nautinnolla jo yli puolet.

Toinen uusi ulottuvuus teenjuonnissani on kiinnostus ulkomaisiin verkkokauppoihin ja internetin kansainvälisiin teeyhteisöihin. Suomalainen teeskene taitaa olla olemattoman pieni tai ainakaan ei kovin näkyvästi esillä internetissä, mutta englanninkieliset sivustot keräävät yhteen paljon ihmisiä ympäri maailman. Siinä vaiheessa kun etsin tietoa esimerkiksi siitä, mitä eroa on dancong- gaba- ja tie guan jin -oolongeilla (vastaus: ovat täysin eri asioita), minun on turha olettaa että tavalliset teetä juovat ystäväni ymmärtävät mistä puhun.

Valkoinen tee x 3

Baihao Yinzhen

Bai Mu Dan

Olen jo pitkään kaipaillut valkoista teetä teehyllyyni. Viimeistään pääkaupunkiseudulle muutettuani ja löydettyäni kaikki lukuiset teen erikoisliikkeet olen maistellut kaikenlaisia korkealaatuisia vihreitä ja mustia teelaatuja, mutta valkoista teetä ei ole ollut varastossani kuin hetkellisesti maustettuina sekoituksina. Viimeinen tarvittava kipinä valkoiseen teehen tutustumiseen oli se, kun kysyin ystävältäni, mitä teetä saisi olla, ja tämä toivoi valkoista, eikä minulla ollut tarjota. Lisäksi teekauppa.fi oli juuri lähettänyt uutiskirjeen, jossa kerrottiin kaiken valkoisen teen olevan -15% alennuksessa. Tilasin sitten saman tien kolmea eri laatua maisteltavaksi: Baihao Yinzhen, Bai Mu Dan ja Silver Pearls.

Selvästi kalleinta oli Baihao Yinzhen eli Hopeaneula. Tätä teetä kuvaillaan useissa lähteissä kaikkein arvokkaimmaksi ja korkealaatuisimmaksi valkoiseksi teeksi. Katsoin aiheesta myös mielenkiintoisen videon, jossa teeasiantuntija kertoo, miten voi silmämääräisesti tunnistaa laadukkaan yinzhenin vähemmän laadukkaasta. Tämän tee valmistetaan aukeamattomista lehtinupuista, ja ilmeisesti on tärkeää poimia nuppu juuri oikealla hetkellä: niin että se on tarpeeksi iso, mutta ei vielä avautunut. Kriittistä on myös oikeat ilmasto-olosuhteet: paras tee poimitaan kuivana ajanjaksona, kun taas sateiden jälkeinen kosteus laskee teen laatua. Kevään ensimmäinen poiminta on arvokkaampi kuin myöhempi (tämä taitaa tosin olla totta kaikkien teelaatujen kohdalla?). Poimimisen jälkeen tee nuudutetaan auringossa, ja myös tämä vaihe tulee olla juuri oikean pituinen, ettei tee hapetu liikaa. Ja kaiken tämän tuo videon teenörtti osasi todeta vain lehtiä katsomalla. "Tämä tee on poimittu juuri oikeaan aikaan, mutta päivä on ollut liian kostea." "Tämä on poimittu kesällä." "Tämä on poimittu liian myöhään." Vaikuttavaa.

Ilokseni teekauppa.fin Baihao Yinzhen on videolla listattujen tuntomerkkien perusteella oikein laadukasta. Väri on vaalea ja lehdet ovat tuuhean karvan peitossa. Haudutin kupillisen teetä noin kahdesta teelusikallisesta lehtiä, ja on kyllä todella hyvää! Mietoa, pehmeää, makeahkoa. Raikasta kuin mikä. Jossain sanottiin viljaiseksi, kuvaa ihan hyvin. Sen jälkeen olen hauduttanut lehtiä uudestaan ja uudestaan, en edes pysy laskuissa kuinka monta kupillista olen juonut, ja aina vaan makua irtoaa.

Karvan hämmästyttävä määrä

Seuraavaa laatuluokkaa edustaa Bai Mu Dan eli Valkoinen pioni. Tämä nimi on tullut vastaan monesti, ilmeisesti kyseessän on kaikista yleisin valkoinen tee. Tätä join eilen iltateeksi ja oli käsittämättömän hyvää. Olin keittänyt ison pannullisen, mutta maistelin silti jokaista kulausta pitkästi ja nautiskellen. Vaikea sanoa, huomaako näissä laatuluokissa eroja ja millaisia, kun en ole juonut samaan aikaan. Kovin dramaattisia eroja ei ainakaan ole, joten jos haluaa säästää, suosittelen ainakin teekauppa.fin valikoimasta näistä kahdesta Bai Mu Dania: ei jää kaipaamaan mitään. Nam.

Näistä edullisinta teetä, palloiksi käärittyä Silver Pearlsia, en ole vielä päässyt maistamaan. Tarkoitus oli, mutta kun tuosta yinzhenistä vain irtoaa ja irtoaa edelleen hyvää teetä, niin juodaan nyt sitä sitten. 

Silver Pearls