TeeMaa mainosti Instagramissa ilmaisia Darjeeling First Flush -maistiaisia, joten menin käymään. Darjeeling First Flush eli kevään ensisadon intialainen Darjeeling -alueen tee on selvästi teeharrastajien rakastamaa, mikä käy nopeasti ilmi kun vähänkin alkaa perehtyä laadukkaisiin teelautuihin. En ollut koskaan ennen itse maistanut, ja sana "Darjeeling" on yhdistynyt minulla lähinnä siihen Twiningsin violettiin pussiteehen, josta en erityisemmin välitä (ja joka on paitsi selvästi heikkolaatuisempaa kuin tällainen erikoisliikkeen tuore irtotee, myös muutenkin eri asia kuin nimenomaan ensisadon darjeeling). Mutta nyt pääsin maistamaan tätä ihan oikeaa paljon puhuttua herkkua.
Ja kyllä oli hyvää! Sain kaksi maistiaista, kylmä- ja kuumahaudutetun. Raikasta, pehmeää, maukasta, kevyttä. Sellaista teetä, jota juodessa on vaikea keskittyä mihinkään muuhun. Parhaat makunautinnot (niin teessä kuin muissakin juomissa ja ruuissa) ovat sellaisia, joita vielä jää nauttimisen jälkeen muistelemaan ja fiilistelemään, että olipas hyvää. Tämä oli sellainen, eli vaikka odotukset olivat korkealla, ei tarvinnut pettyä! Tällaisia tyrmäävän hyviä teekupposia olen muuten nauttinut tuolla TeeMaassa useammankin, suosittelen lämpimästi.
En tietenkään voinut olla ostamatta tätä kotiinkin. Näitä erilaisia Darjeeling First Flush -laatuja oli tietenkin ainakin viittä erilaista, kuten erikoishifistelyliikkeessä asiaan kuuluu, mutta omani valitsin aika summanmutikassa. En siis osaa tulkita tuota FTGFOP1CL-riviä, joten saa sivistää jos joku osaa. Satuin kuulemaan sivusta, kuinka toinen asiakas ihmetteli, että eikö darjeeling olekaan mustaa teetä, ja miten se onkin näin kevyttä ja vaaleaa. Kauppias selitti, että myöhempien satojen darjeelingista tehdään sitä "tavallista mustaa teetä" (josta hän itse ei kuulemma pidä), ja vain tämä kevään ensisato valmistetaan tällaiseksi erityislaatuiseksi. Maku on kieltämättä erityinen: tämä on kevyttä ja vaaleaa, mutta ei maistu vihreältä teeltä. Tämä on kuin hyvin kevyttä mustaa teetä, muttei kuitenkaan missään nimessä laimeaa, vaan täynnä makua. Muistuttaa minusta eniten oolongia, ja eikös oolongiakin sanota "mustan ja vihreän teen välimuodoksi"?
Jännä piirre TeeMaan tuotteissa on se, että näissä pussessa aina ohjeistetaa laittamaan kaksi teelusikallista teenlehtiä kahteen desilitraan vettä, mikä on tuplasti enemmän kuin perus 1tl/kuppi -ohje, joka lukee yleensä kaikkialla muualla. Haudusajat kuitenkin vastaavat muiden liikkeiden suosituksia. TeeMaan sivuilla kerrotaan, että he hauduttavat teen gongfu-tyyliin, jossa käytetään paljon lehtiä suhteessa veteen. Mutta eikö silloin haudutusajankin pitäisi olla lyhyempi? Kotiin päästyäni koitin sitten hauduttaa itse darjeeligia ohjeen mukaan: desimitan ja sekuntikellon kanssa 96C/2tl/2dl/2min. Vielä pressopannussa niin, että lehdet saivat laajeta vapaasti. Ja teestä tuli paljon tujumpaa kuin se herkkä juoma, mitä minulle tarjoiltiin liikkeessä?? En ymmärrä, mitä tein väärin. No, laimensin juomaani lisäämällä varmaan toiset 2dl vettä, ja heti parani. Joten ehkä en yritäkään ymmärtää ja hauduttelen vain tavallani. Parempi näin, enemmän teetä vähemmästä määrästä lehtiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti